Mä en oikeasti jaksa kohta katsoa enää noita hevosen kuvia. Olen vääntänyt ja kääntänyt niitä koneella mutta tuntuu ettei mitään edistystä ole enää havaittavissa. Tarkoittaako se että olen saanut hepan valmiiksi ja voin lähettää sen eteen päin?

Mitäs tässä raapustelisi. Eilen illalla juoksentelin pitkin pimeitä lenkkipolkuja A:n kanssa. Oikeastaan ihan kiva kun on pimeää iltaisin, se antaa tietyn jännitysmomentin tuolla ulkona liikkumiseen. Ei mua kyllä pelota yhtään yksinään mennä metän keskellä. Enhän mä kyllä yksin koskaan liikukaan kun on tuo A vartioimassa mun liikkeitä. Voin melkein taata että ei kannata yrittää puskista käydä mun kimppuun koska silloin mitä todennäköisimmin saisi A:n kimppuunsa. Ukkeli joskus erehtyy kiusaamaan mua leikisti niin A on jo silloin ihan haukkana vahtaamassa että onko jokin tilanne päällä. Eli jos se silloin vartioi niin mitä se tekisi jollekin ulkopuoliselle, joka tositarkoituksella kävisi päälle. Sitä voi miettiä. On se joskus muutamat epäilyttävännäköiset henkilöt murissut pelkästään jos ovat katsoneet pimeällä pahasti mun suuntaan tai pysähtyneet kesken kävelyn tms.. Erityisesti se kokee uhkaavaksi syystä tai toisesta kykkivät ihmiset, joille se melkein varmasti antaa muutaman varoitushaukun. Mun ikioma vartioiva ihana elävä pehmoeläimeni :)

Tänäaamuna kävin A:n kanssa lähimetsässä rikkomassa taas lakia. Eli päästin sen vapaaksi juoksemaan. Mulla ei kyllä mene jakeluun että ketä se haittaa jos koira juoksee jossakin metsän keskellä vapaana silloin tällöin. Se on vaan kun jotkut eläintenvihaajat on päässeet säätämään jotain pykäliä niin kyllähän sen lopputuloksen tietää. Kun kerran eläinten omistajat joutuvat maksamaan vielä haittaveroa eläimensä olemassaolosta niin olisiko liikaa pyydetty että rahalle saataisiin jotain vastinettakin kuten lisää koirapuistoja ja vaikka roskiksia(!) koska taajama-alueilla pitää paskatkin pussittaa niin olisi kohtuullista ettei tarvitisisi kulkea paska pussissa viittä kilometriä ennen kuin löytää seuraavan roskiksen, perhana. Mene ite sauvakävelemään vaikka paska toisessa kädessä ja kokeile onko kivaa. Toinen vaihtoehto on että niin kauan kuin joutuu raivaamaan tietä kaikenmaailman lasinsirujen läpi itselleen ja eläimelle niin ne paskat jää sinne katuojaan maatumaan. Tulipahan vaan mieleen kun tasan tarkkaan keväisin aletaan aina itkeä lehtien palstoilla koiranpaskojen takia. Mä taidan mennä seuraavaksi korjaamaan lähimetsästä pupun papanoita ja ketun jätöksiä, eiväthän eläimen jätökset kuulu luontoon, eiväthän.

Mitäs muuta. Samaa samariinia. Kohta on synttäripäiväkin edessä, sitä herää aina näin marraskuun alussa siihen ajatukseen. Pitäisiköhän tehdä haltijatarkummitädille toivelahjalista.

1. Hevonen (tai ponikin käy, iso poni) ja maksettu tallipaikka
2. Autokoulu (ja Lada Niva, punainen :D...vitsivitsi)
3. Jos ei hevosta niin ratsastustunnit
4. Joku maksaisi vuokrat etukäteen
5. Valitus menisi vakuutusoikeudessa läpi
6. Joop, "All about Eve"-hajuvettä (ei perkele saa Suomesta enää)
7. Liput Lauri Tähkän keikalle 30.11.
8. Liput jollekin muulle keikalle
9. Yllätyslahjan
10. Ei mitään.

...jooooo. Ei kai näin vanha ämmä mitään synttäreitä enää juhli vai. Mutta jos ostaisi sellaisen vaaleanvihreän prinsessakakun ja kutsuisi siskonpojan vaikka kakulle. Toisaalta kun miettii minä päivänä mulla on synttärit niin todennäköisesti olen silloin työkkärissä ilmoittautumassa kurssin jälkeen. Että revitään siitä. Mutta elämä on, ei kai täällä saa uskaltaa mistään valittaa koskaan, perkele.