Terveisiä täältä kostean sateisesta etelästä ja hyvää lauantaita meille kaikille :)

Tänä aamuna heräsin siihen kun ukkeli laitteli kahvia ja huhuili muakin jo nousemaan. Mä olin ihan silmät ristissä ja unenpöpperössä en ymmärtänyt oikein kuusta enkä maasta. Mihin mun nyt pitäisi lauantaiaamuna, työttömän henkilön, olla menossa. Herätyskellokin oli kuulemma soittanut ainakin kaksi kertaa, ei mitään muistikuvia. No sitten kun hieman tokenin niin tajusin että autoahan tässä oltiin menossa ostamaan.

Meidän isä lähti apukuskiksi mukaan, auton sijainti kun oli tuolla jossakin Kanta-Hämeessä... Mä istuin oman turvallisuuteni vuoksi takapenkillä, no vitsi vaan. Kyllä meidän isä on ihan hyvä kuski, välillä mä vaan epäilen sen näkökykyä kuten yhdessä huoltoaseman risteyksessä missä se kysyi että tästäkö pitää jo kääntyä. Hei, ei siellä ollut mitään muuta risteystä...;) Mä luulen että se vetää näitä Suomen teitä ihan vanhasta ulkomuistista; niin paljon on kuitenkin ehtinyt tuohon ikään mennessä reissata ja asua eri paikoissa. Sekin paikkakunta, mistä auto haettiin oli yksi entisistä kotipitäjistään. Ihan mukava oli matkustaa ja jutustella isän kanssa. Silläkin taitaa tuo sosiaalinen elämä olla aika hiljaista nykyään, mikä on sääli niinkin sosiaaliselle ihmiselle kuin meidän isä... Mutta en mä mitään säälimään ala. Sillä tavalla, tiiätkös.

Noo. Autokaupathan siinä syntyi ja kahvien kautta ajettiin meidän kotipihaan missä vaihdettiin iskän autoon polttimo toiseen etuvaloon koska ajon aikana huomattiin ettei se pala. Isä oli kuulemma huomannut jo aiemminkin...hmn. Bensarahaakaan se ei suostunut ottamaan vastaan vaikka tarjottiin. Sopii sitten pyytää apua jos itse tarvitsee. Mutta nyt voi sanoa että "Onni on oma Ooppeli" vaikka en kyllä tiedä onko se mikään onni kun muistelee sitäkin yhtä opeliksia, joka meillä oli siellä Itä-Suomen suunnalla asuessa. Siihenkin tehtiin perhana täysi koneremppa ja sitten jotkut autopojat osti sen...kamalan tappiota tuottava vehje. Multakin saa kysyä neuvoa hei jos ei tajua mikä on kannattavaa toimintaa ja mikä ei ;) Vaikka on kai tuo ukkeli pikku hiljaa jotakin autokaupoissa tekemistään virheistä oppinut.

Mistä pääseekin sopivaa aasinsiltaa pitkin toiseen aiheeseen. Siis tuosta virheistään oppimisesta. Kaikki tiedämme Messengerin? no hyvä. Kaikki tiedämme miten se tallentaa informaatiota tietokoneelle? No hyvä...paitsi hepoliini ei tunnu oppivan. Varmaan pitää jättää nuo meset muille. Tässä taannoin olin laittanut *:lle mesestä viestin että sopisko jutella tms.. Niin eikö se ollut tallentunut jollakin ihmeen kaupalla jonnekin siten että ukkeli eilen räväytti sen mulle naaman eteen tästä koneelta. Oli tiennyt siitä jo useita päiviä eikä ollut sanonut mitään. Tiedätkös sen tunteen kun hetken aikaa lyö päässä tyhjää kun tulee jotain yllättävää eteen. No sellanen. Mä sitten sanoin sille että olisin halunnut jutella *:n kanssa, mikä tietenkin oli silloin tarkoitukseni. Mä en tiedä kuvittelenko vain mutta sekunnin ajan musta tuntui että ukkeli jopa ymmärsi. Ainakin jotakin. Sitten se sanoi ei kuitenkaan varmaan kauhean hyvä idea jos siellä toisessa päässä tulee jotain ongelmaa mun yhteydenotosta. Aika yllättävän rauhallisesti sen sanoi. Onkohan nyt taas jotain mitä mä en tiedä vai mistä moinen rauhallinen ja asiallinen asenne asiaan. En mä sillä, en valita. Parempi se aina on jos pystyy menemään tavallaan asian ulkopuolelle ja näkemään sen asian ilman mitään kamalaa tunnelatausta(?) ja jopa keskustelemaan siitä. Niinpä... En mä kyllä tosiaan halua *:lle mitään vaikeuksia aiheuttaa, en todellakaan. Mä yritän välttää aiheuttamasta hänelle ongelmia ja murhetta... :/ Parempi kai niin? Ei kai kukaan nyt tarkoituksella toisen elämää hankaloittaisi, vai...
Mä luulen että osasyy ukkelin asenteeseen tuli siitä sen omasta "jutusta", mistä mä revin mun hermot taannoin ja vedin persiit olalle ja poltin tupakkiakin. Ei kait siinä sen enempiä sitten ollut tapahtunut mutta vissiin potee siitä jotain huonoa omaatuntoa (tai jotain) kuitenkin koska muuten ei varmasti olisi ollut niin neutraali. Vähän niin kuin "tasaa vaakaa" tai jotain? Tavallaan sitä yllättäen tulee armeliaammaksi sellaisessa tilanteessa toisenkin "virheille" (vai miksikä kukin haluaa sitten asioita sanoakin, ei oo edelleekään mun mielestä niin yksinkertaista tää elämä) kun itse kukin huomaa ettei ole täydellinen ja virheetön.

Tuota asiaa voisi pohtia enemmänkin mutta luulen että sen tekeminen vaatisi sitten jo täyttä anonyymiyttä. Ihan vaan itseni ja muiden ihmisten takia. Tuskin tuossa edellä nyt tuli ilmaistua mitään mitä asianomaiset eivät tiedä. Luulisin. Tai siis ne joista puhuin...eli asianomaiset...hmn. Huuleni ovat sinetöidyt. Taas kun katson että mitä tuli kirjoitettua huomaan ettei se suoraan vastaa sitä mitä ajattelen mutta jos se nyt olisi edes siihen suuntaan. Ei vaan haluaisi että tahtomattaan aiheuttaisi asioiden väärinymmärrystä. Pitää varmaan taas yrittää opetella itseilmaisua. Siihen tämä lokikirja on kyllä maan mainio keksintö :) Eli kidutus jatkuu. Myöhemmin. Paljon oli tullut kommenttejakin vaihteeksi, ihan hauska saada palautteakin. Kiitos niistä.

P.S. Send me an angel -> Tuulilasin nurkkaan :D