Huomenta murut!

M
un pitäisi varmaan opetella lausumaan meidän koiran rotu oikein. Äsken kun kävin silmät ristissä perinteisemmällä aamukävelyllä (tuonne ja takas) sen kanssa niin joku täti käveli vastaan, pysähtyi ja alkoi ihastelemaan A:a. Sekä kysyi minkä rotuinen se on. Mä sitten mumisin sille koiran rodun ja koska en todellakaan ole vieläkään varma miten se lausutaan, jätin loppuosan vähän epämääräisemmäksi "cvzzmmm..."-ääneksi. Täti sitten otti kuuloketta korvilta pois ja toisti kysymyksensä ja mä sitten tarjosin sille ainakin kolme eri ääntämysvaihtoehtoa koiran rotunimestä, johon täti sanoi että "Aaaa! En ole koskaan kuullutkaan mutta sehän on niin kuin kultainennoutaja mutta vaan isompi ja NIIN KAUNIS!" Juu. Ei varmaan ole kuullutkaan, koska en osaa lausua sitä nimeä. Ja että kultaisennoutajan näköinen... Merkataan muistikirjaan "harhaluulo nro 1120, 18. joulukuuta 2007". Siihen piti sitten selostaa että koira on laumanvartija ja nää tavalliset lässytykset. Sitten se silitteli A:a ja A näytti just niin kiitolliselta että tietämättömämpi voisi luulla ettei koira saa silityksiä koskaan kotona... :)

Arvaa mistä muuten tietää että asuu koiran kanssa? No siitä että kun käyt sohvaan makaamaan niin meinaat saada reiän ohimoon koska sohvatyynyn alle on piilotettu possunkorva...

Eilen tuli muuten se mun trukkikortti postissa. Vähänkö mä olen ylpeä nyt. Siinä lukee oikein että "Trukinkuljettajatodistus" ja "Trukkiluokat: Vastapainotrukki" ja toki mun nimi ja syntymäaika ja myöntämispäivä sekä kortin numero. Oppis vielä ajamaankin sitä rukkia niin voisi tehdä sitä vaikka työkseen vähän aikaa muunlaisista suosituksista huolimatta. Niin mutta eikös se kortti tarkota että osaat ajaa sitä. No, joo, ja ei...

Eilen meinasin myös kuolla nauruun kun katsoin uutisia. Oliko se nyt peräti itse Hjallis Harkimo kun on lanseeraamassa tuttujen ja turvallisten "Otto-automaatien" rinnalle uusia, ei enempää eikä vehempää kuin, "Anna-automaatteja"! "Herra antaa ja herra ottaa" :D Aivan mahtavaa ja sitä paitsi Annamaatit ovat kuulemma siitä armollisia että Annat antavat myös kymppejä, joita ainakin me vähävaraisemmat luuserit aika ajoin automaateista olisimme kaipailleet. Mutta Anna onkin armollinen ;)

Eilen myös leikin iltapuhteena putkinaista ja avasin meidän kylppärin lavuaarin putket ja putsasin ne, ei meinaan jaksanut oikein vetää. Aikamoista kökköä sieltä purkaantui ja onneksi ei ollut edes kumihanskoja mutta enpä siinä sen pahemmin paskannut kätösiäni... Sen verta perusteellisesti jynssäsin ne palaset että nyt ois parempi pysyä röörien auki vähän aikaa. Eihän siinä mennyt kuin melkeen tunti...

Vieläkin on hepolandia-uutisia eiliseltä päivältä. Laitoin O:lle tekstiviestiä että meinasiko tulla ukkelin syntymäpäiville lauantaina; tottakai O:kin piti kutsua, muunlaista järjestelyä en olisi voinut hyväksyä :) O on muuten syyllinen siihen että mä ja ukkeli ylipäätään ollaan tutustuttu toisiimme, että kiitti vitusti O! ;)

N
o O sitten vastasi ja sanoi ettei pääse tulemaan koska menee kotiseuduille... Nyyhkis:( Pienoinen pettymys mutta eiköhän me vielä nähdä. O kysyi samalla että mitä mä nykyään puuhailen(mielenkiintosia käänteitä?), johon vastasin että "juoksentelen koiran kanssa ulkona ja kirjoitan blogia "salanimellä"". Se kuulosti O:sta mielenkiintoiselta ja lopputulos oli se että mä annoin O:lle mun lokiosoitteen ja sillä meni(?) tenttiinluvut ihan sivusuun kun oli kuulemma jumittunut vaan lukemaan mun kirjotuksia täällä. Hyi O! Mites sun akateemisen uran nyt käy?! ;) Ja jos nyt uskaltaa siteerata näin julkisesti omaa ystäväänsä kun tietää että hänkin näitä ehkä lukee silloin tällöin jatkossa niin paras oli kun O:lta tuli eilen tekstiviesti, jossa muun ohella luki että "Tää on mielenkiintosta...Mä oon sun pään sisällä..!", joka oli kommentti uudesta blogielämyksestä. Sori, pakko oli sanoa, se oli niin hauska :)

J
a mä jatkan kirjottelua ihan entiseen tapaan. Miksiköhän mä panttasin tätä blokia O:lta tähän asti vaikka aiemmin jo ajattelin että voisin kutsua hänet tänne katselemaan mitä hepoliinilla milloinkin on noin suurinpiirtein meneillään? Pelkäsinkö mä tosiaan että ajatuksieni takia tulisin hylätyksi tms.? Ja mitä se kertoo musta ystävänä että olen sellaista pelännyt? Periaatteessa, mitä menetettävää mulla on jos annan itsestäni vähän sitä "päänsisusta" O:llekin. Mulla on vaan kestänyt näin pitkään tajuta että ystävät tosiaan voivat tehdä niin, ilman että se karkottaa ketään mihinkään...välttämättä. Toisaalta eilen illalla tuli vähän kylmä hiki kun ajattelin kaikkea mitä tänne olen kirjoitellut, ja sitä että O oli vaihtanut tenttilukemiset "Elämäni tuuliviirinä"n lukemiseen, taas tuli kylmä hiki. No ei tosissaan. Ehkä mun pitää tosiaan alkaa opettelemaan "antamaan" itestäni enemmän ihmisille(ystäville, joihin O:kin kuuluu), olkoon tämä sitten vaikka tällainen tietynlainen askel siihen suuntaan. Mutta on O toisaalta poikkeus, en meinaan meinannut kutsua suoraan tänne ketään muuta tuttua ihmistä... Löytävät sitten itse jos ovat löytääkseen ja lukevat jos ovat lukeakseen.

Mitäs tässä vielä olisi. Sain eilisen tilapäisen jouluahdistuksen kuriin jollakin ihmeen konstilla. Mielenhallinnalla? ;) Voisiko tosiaan olla totta että hepoliini olisi edes hitusen kasvanut henkisesti sillä tavalla että osaa jo vähän hallita niitä ihan kamalimpia tunteita etteivät pääse valloilleen. Niitä toisen ääripään tunteita onkin sitten vaikeampi hallita :D Hepoliinilla kun on verissä kokea asiat niin voimakkaasti, mikä voi olla sekä siunaus että kirous ja koska se voi olla kirous niin on hyvä että tunneskaalaa on saatu tasoittumaan(siis ihan ilman mitään lääkityksiä - tällä hetkellä ;D). Niinku että "normaaliasteinen tunne-elämä mulle tänne kiitos" on osittain saavutettu ja tuon sanottuani joku luulee mua kummiski ihan hulluksi. Mutta eihän me siitä välitetä eihän. Kai sitä vähän hullu saa ja pitääkin olla :)

P.S. ...nurkkaaan tuuuuuulilasin kyyneleet, jääksi muuttuu niin kuin itsestään.... Teleks, jälleen kerran. :)
Telekstapia? ;)