Heippa!

Yksi viikko on lopetettu ja toinen jo aloitettu. Mitäs tässä, kurssia pukkaa ja viikonloppu meni ihan normaaliin tasaiseen tahtiin; mitäpä sitä tällaisen pikku hiljaa keski-ikäistyvän eukon elämässä nyt sattuisikaan. No hahhah, ei pidä härnätä vanhempia satunnaisia lukijoita eli todetaan edellisen olevan ihan vitsi vaan. ;)

Jotenkin on tässä ollut sellainen epänormaalin tasainen olo viime aikoina. Tai en mä nyt tiedä, voidaanko viikon ajanjaksoa lukea miksikään "viime ajoiksi". Yleensä se tietää myrskyä kun ensin on kuolemanhiljaista. Jos ei muuta oo oppinut tässä elämässä niin sen että elämä ei ole tasapainoista ja seesteistä nähnytkään. Mä olen ihan vilpittömän utelias että onko sellaisia ihmisiä ylipäätään olemassa, joiden elämässä ei ole koskaan sen suurempia myrskyjä tuivertanut? Tai sitten mun tuttavapiiri koostuu vaan harvinaisen tapahtumarikkaudellisista ihmislapsista ja aikuisista, tai sitten mun mielikuvitus tekee taas tepposet...

Joo, mutta kovasti koitan nyt nauttia näistä tervejärkisyyden ja tasaisuuden tunteista. Ehkä se on vaan seurausta siitä että olen taas ja vihdoin sekä viimein päässyt täältä henkilökohtaisesta viidenkymmenenkahden neliön vankikopista oikeiden ajattelevien ihmisten pariin. Kummasti siitä saa perspektiiviä kun viettää aikaa omien lajitovereiden parissa. Vaikka en mä tiedä mitä ne mun kurssikaverit mahtaa musta ajatella, mulla kun on oma kehittymätön tyylini kommunikoida ihmisten kanssa, mutta koitan tehdä parhaani sopeutuakseni joukkoon railakkaaseen. Kai mulle on jossakin vaiheessa muodostunut sen verran itsetuntoa etten jatkuvasti peilaa omia tekemisiä ja sanomisia muiden kautta vaan yritän keskittyä olemaan vaan oma itseni. Tai en yritä, vaan olen...siis yritän. Joo yritän olla oma itseni, kelvatkoon sitten tällaisenaan tai ei. Mun mielestä ihan hyvä strategia. Vai?

Kurssilla on sitä paitsi tullut esille kaikenlaisia mielenkiintoisia aiheita. Tavallaan meidän aikataulussa ei ole sellaista hukka-aikaa; jos jotain tehdään, niin keskitytään sitten siihen, eikä vaikkapa siihen että pitäisi vaan olemisen vuoksi olla paikalla johonkin kellonlyömään asti. Mulle sopii tuo meno ainakin kuin nappi silmään, siis se että tehdään hommia "urakalla". Huomennakin väännetään niin kova urakka että mennään kymmeneksi ja päästään jo ennen puolta päivää. Eikö ole muka aika hyvä repiä siitä vai mitä. ;)

Eipä tässä sen kummempia. Kovasti olen viime aikoina pyöritellyt päässäni ajatusta että alkaisin soittaa viulua. Mun haaveena on aina ollut soittaa juuri viulua, sekin että musta tuli (ja meni) sellisti oli ihan sattuman oikku. Oon mä tainnut joskus siitä tilittääkin, muistelisin niin. Eli sitten kun hepoliini saa säännöllistä liksaa niin viulu soi ja viina virtaa. No, ehkä vaan se viulu soi... Lisäksi aion palata hevosten pariin jossakin vaiheessa, kuten jo aikaisemmin mainitsin. Mutta ajattelin sillä tavalla että jos tarpeeksi toistelen noita ajatuksia "ääneen" niin ne lopulta tulevat todeksi jossakin vaiheessa elämää. Mikäs tässä olisi soitellessa, pitäähän sitä sisältöä olla elämässä, perhene.

Ai niin. Mä saatan saada oman kannettavan tietokoneen, tilattiin meinaan netistä sellainen tänään kokeeksi. Meinaan siitä vinkkelistä kokeeksi, että onko mun ihanat luottotietoni jo palautuneet, mulla ei ole asiasta meinaan pienintäkään hajua. Tässä välissä haluaisin sanoa että mun mielestä on suoraan sanottuna PERSEESTÄ, että kaikki luottotietohinsa merkinnän jossakin elämänsä vaiheessa saaneet leimataan automaattisesti joksikin saatanan taparikollisiksi. Joillekin tahoille/henkilöille se tuntuu olevan meinaan synonyymi rikokselle; maksuhäiriömerkintä=vähintään petos, kavallus tai varkaus. Toki on sitten niitäkin, jotka hakemalla hakevat itsensä kuseen mutta jos on tahtomattaan ajatunut sellaiseen tilanteeseen ja on vielä yrittänyt hoitaa asiansa niin... No. Mitäpä mä siitä vaahtoan. Kai se on sitten yleinen mielipide että on oikeudenmukaista, että jos ei ole voinut maksaa noin 1000 euron laskuaan aikoinaan ajoissa, ja vaikka ko lasku onkin nyt hoidettu kokonaisuudessaan jo kolme(3) vuotta sitten niin pahimmassa tapauksessa on sitten luottokelvoton aina viiden vuoden kestoon asti. Luottokunta kun ei neuvotellut asiasta, heh. Eli katotaan nyt että jos se kone saapuu tänne asti niin tulkitsen sen siten että merkintä on poistunut.

Joo, mä lopetan ennenku alkaa vituttamaan. Hyvää yötä! :)

<3 Hepoliini

P.S. Sori mahdolliset (ihan kamalat) tekstitöppeet, en jaksa tarkistaa...