Joku tuolla kirjoitti että "kaikki muuttuu". Ensin tuli sellainen olo että miten se kehtaa tulla tänne sanomaan että kaikki muuttuu kun tämän päiväiset fiilarit laski varmaan 30 prosenttia kyseisen toteamuksen luettuani. Aika iso voima kahdella sanalla. Ilmeisesti mä en haluaisi että kaikki muuttuu. Mutta niinhän kai se sitten on että kaikki muuttuu tavalla tai toisella, mikään ei ole pysyvää? Loppujen lopuksi viimeistään kaikki muuttuu kun aika meistä jättää tässä elämässä, perhana. Ehkä parempi etten ala pohtia sitä nyt sen enempää jos se kerran aiheuttaa jostain syystä(mistä syystä?) ahdistusta. Niin, ahdistusta.

Mistä pääsen sujuvasti toiseen aiheeseen, valokuvatorstaihin. Valokuvatortaissa on tällä kertaa aiheena "tulevaisuus". "Siirrymme melankoliasta valoisampiin tunnelmiin, ainakin toivottavasti. Sillä viikon haastesana on tulevaisuus."(lainaus: valokuvatorstai) Jos suoraan sanotaan niin en kyllä juuri nyt näkisi tulevaisuutta mitenkään nykyhetkeä järin valoisampana aikana. Pitäisi varmaan harjoitella taas positiivista ajattelua ja itsepetosta että elämä muuttuisi joskus radikaalisti parempaan suuntaan. Toisaalta mulla on kaikki "suhteellisen hyvin", olenhan kuitenkin fyysisesti terve ainakin toistaiseksi ja ruokaa on riittänyt hengenpitimiksi ja katto on pään päällä. Mitä sitä nyt ihminen muuta tarvitsee...joopa. Se on vaan niin suhteellista tää elämä täällä pallolla. Justiinsa luin akkainlehdestä rintasyöpää sairastaneen naisen selviytymistarinan ja sellaisen jälkeen ei tee ihan kauheasti mieli itkeä omia olemattomia(?) ongelmiaan. Tai kun tietää että iso osa maapallon asukkaista on ilman ruokaa tai puhdasta juomavettä niin silloin maistuu ihan hyvin se paskemmankin makuinen hanavesi vaikka se haisisikin välillä kuolleelta kalalta...

Silloin kun olin pieni, meillä oli aamupalalla erittäin usein, melkein aina puuroa. Neljän viljan puuroa useimmiten. Mä inhosin puuroa. Siihen piti laittaa voisilmä että edes pystyi harkitsemaan sen alassaamista. Ja maitoa. Joka aamu taistelin puuron kanssa. Jos valitti puurosta niin äiti valisti että Afrikassa lapset näkevät nälkää ja ne lapset varmaan mielellään söisivät munkin puuroannokseni että alahan lappaa suuhun. Että ei saa valittaa kun jotkut näkevät nälkää. Mä muistan että olisin mielelläni lähettänyt oman puuroannokseni jollekin Afrikan lapselle ettei olisi tarvinnut sitä syödä. Nykyään pystyn syömään puuroni ilman itkuja ja valituksia mutta aina on ne Afrikan lapset mielessä. Kaikki muuttuu?

Taas tulee sekavaa tekstiä mutta ihan sama. Ei ole mitään kunnianhimoa tuottaa mitään elämää suurempaa...mieliala laski. Tuuliviiri... Mielenhäiriöinen? Yliherkkä? Huono itsetunto?
Jii soitti äsken. Oli juuri työkkärissä käymässä. Sitten se soitti uudestaan kun oli käynyt siellä. Muiden asioiden ohella kertoi että kaverinsa, joka piipahti siellä Jiin luona kun olin siellä käymässä, oli kysynyt Jiiltä että kuka mä oikein olin. Että olipas kivannäköinen ja söpö nainen tai jotain. Ihan imartelevaa mutta kai se Jii toivottavasti muisti kertoa sille että mä olen ihan, ainakin melkeen, umpihetero ;) Vaikka saahan sitä toki kiinnostua ihmisistä, ei se tarkoita että sen pitäisi johtaa mihinkään, välttämättä... Jooh. Alakulotus...

Äiti ja isä on käymässä kainuun suunnalla. Lähtivät sinne jo maanantaina kun äiteellä on se loma nyt. Lisäksi äiti on alkanut tehdä puolikasta päivää eli siirtynyt kokoaikaisesta työntekijästä puoliaikaiseksi ihan omasta halustaan. Mä sanoin sille yks kerta kun nähtiin että sehän on ihan kuin pehmeä lasku eläkkeelle jäämiseen ja hän sanoi että ihan samalla tavalla oli juuri sanonut työkaverillekin töissä. Kai se on ihan hyvä. Jotkut taitavat ottaa sen eläkkeelle jäämisen kovin raskaasti, vanhenevat kahdessa viikossa kymmenen vuotta. Mä luulen että äiti haluaa viettää aikaa enemmän isänkin kanssa, vielä kun se on hengissä. Aika karusti sanottu mutta mä luulen että niillä alkaa olla mielessä se poislähdönkin mahdollisuus enemmän ja enemmän mielessä mitä vanhemmiksi tulevat. Että jokainen päivä saattaa olla viimeinen. Myönnetään että se on ollut itselläkin mielessä enemmän ja enemmän. Ei ne ole enää mitään nuoria vaikkeivat kyllä mitään ikäloppujakaan. Mutta yhä useammin kuolinilmoituksissakin liikutaan samoilla syntymävuosikymmenillä kuin he... Koittaisivat pysyä hengissä vielä. Jos mulla joskus olisi lapsia niin olisi helkkarin kiva jos niillä olisi isovanhemmat, edes vähän aikaa. Toisaalta, eipä ole kenenkään aika täällä valmiiksi laskettu... Pitäisi koittaa elää sen mukaisesti mutta on se vaan niin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Elettäis ku viimeistä päivää :D......

Mä taidan nyt kaivautua jonnekin kuoppaan homehtumaan. Kaikki muuttuu mutta mä en haluais että ihan kaikki muuttuis kuitenkaan. Mutta eipä se ole mistään MUN haluista kiinni. Pitäisköhän käydä koiran kanssa lenkillä "merkitsemässä reviiri" kun ei ole vähään aikaan tullut käveltyä SEN rivitalon ohi, mistä SE kurppa huutelee ja haistattelee. Josko se olisi siellä niin pääsisi purkamaan mieltään "viattomiin" sivullisiin huutelemalla hävyttömiä. Mutta enhän mä niin tekisi... ;)