Heippa.

Koulupäivä meni ihan jees. Vietettiin loppupäivästä hauskoja hetkiä kuljetusalan termistön parissa. Osaanpahan sitten määritellä mikä on puoliperävaunuyhdistelmä, täysperävaunuyhdistelmä, sorakasetti, tissit(juuri niin,!) tai vaikkapa dolly. Hauskaa oli se täytyy myöntää. Alkupäivästä oli naisia kuljetusalalta kertomassa omia kokemuksiaan. Piti taas pommittaa kysymyksillä, yhdessä vaiheessa vaan yksi (se vanhin...) niistä eukoista totesi että heilläkin oli ne samat aina äänessä että pitää antaa kaikille tilaisuus. No just joo. En sano mitään, mutta ei taas sekään akka tiennyt mistä oikein puhui. Kun joku löytää kauan kateissa olleen puhekykynsä niin ei sekään vittuperkele kelpaa, saatana. T: se, joka on löytänyt sen kauan kateissa olleen puhekykynsä. Mä voin kyllä olla hiljaakin, se ei ole mikään ongelma, akka. Piste! Joo, ei oo yhtään hermo kireä.

Sitten äiti ja isä hakivat mut koulusta. Juu, todellinen perheidylli, menimme viemään lankoja mummolle sinne kylpylään että voi tehdä mullekin sellaisen kassin, minkälaisen on jo tehnyt koko muulle suvulle. Juotiin taas siinä kunnon kermakakkukahvit, tai mä ja mummo syötiin kakkua ja äiti sekä isä pupsuttivat sokerittomia pipareita... No, varmaan ihan hyvä kun ottaa huomioon että äitillä on kai jonkinsortin kakkostyypin diapeettes. Hitto, siinä on ihminen jonka kanssa mulla meinaa välillä mennä hermo. Se on niin levoton sielu ja minuutin sisällä kykenee puhumaan sadasta asiasta, mikä voi oikeasti välillä olla todella rasittavaa. Sitten se ei meinaa välillä jaksaa kuunnella mitä sille sanoo. Mä oon vaan miettinyt että senkö takia musta tuntuu joskus että ketään ei kiinnosta mitä mä ajattelen että ehkä mua ei lapsena ole kuunneltu kunnolla. Eiköhän se silloinkin ole ollut vastaava "adhd"...Kunnon arkipsykologiaa, hyi mua. Äiti on oikeasti tosi mukava mutta kaikillahan on omat rasitteensa... Kävimme yhdessä kirppiksellä ja äiti rahoitti mulle pari uutta käsintehtyä myssyä(hiaanot) ja kolmet farkut, farkut maksoivat yhteensä 6 euroa. Ei voi sanoa että olisivat olleet ainakaan kalliita. Sitten se muistutti että mulla on synttäripäivä ensi maanantaina ja kysyi meinaanko juhlia...saa nyt nähdä. Mä sanoin että jos haluaa muistaa mun syntymäpäivää niin voisi sponsoroida mulle uuden punaisen talvitakin, joka maksaa vain 34 euroa. No, mä saan sen. Kiitos äiti.

Mulla keittää nyt päässä. Se alkoi tuossa muutama tunti sitten kun ukkeli taas natisi jostain epäilyttävästä sähköpostittelusta tietokoneella kun istuin. Laitoin sähköpostia "susulle", en muuta. Ja sitten se sanoi(kun oli vaihteeksi päätynyt hepon lokiin) että mä olin kirjoittanut blokiin että se meinaa ostaa sen taulu-tv:n ensi vuonna palkasta. Ei kuulemma meinaa, vaan ostaa sen joulukuussa tuomarikorvauskistaan...no siittä vaan! Ja sitten mua alkoi ärsyttää kun se huusi koiralle. Mua siis NIIN vituttaa sellainen HUUTAMINEN. Ja lokia saa mun puolesta lukea niin paljon kuin sielu sietää(omalla vastuulla), ei siinä nyt mitään, mutta lopeta ukkeli se koiralle huutaminen, mä en kestä kuunnella sitä. Pliis.

Eilen tuli telkusta sellainen ohjelma pakko-oireisesta häiriöstä. Mullakin on omat "pakkoneuroosini".
1. Mä haluan että JOS mun farkut ovat olleet pesussa, ne ripustetaan SUORASSA pyykkinarulle ja sillä tavalla että roikkuvat polvien kohdalta. Siis ellen pääse ite sitä tekemään. Teen sen mieluummin itse. Sillä tavalla ne kuivavat tämän elämän aikana, sen takia ne laitetaan sinne narulle että kuivaisivat meinaan.
Sitten.
2. Mä haluan että olohuoneen matto, sohvat ja olohuoneen pöytä ovat suorissa linjoissa toisiinsa nähden, ei mitään sikin sokin.
3. Ja sitten, jos kerää lakanat pyykkinarulta niin eikö niitä voi kerralla laittaa kunnolla? Ei jätetä niitä epämääräisiksi pinkoiksi lojumaan ja odoteta että tämä kuuluisa "joku muu" saattaa ne kaappiin asti.
4. Ja sitten, mä lasken telkkarin tekstityksistä kolmen sanan ryhmiä.

Okei okei. Kolme ekaa oli ihan vaan vitutuksen purkamista ja neljäs ehkä oikea pakko-oire. Mutta kun harmittaa niin harmittaa. Itku pitkästä ilosta? ;) Mä luulen että on taas jokin hormonipiikki iskenyt päälle, eli ei passaa tulla hepoliinin vaikutuspiirin seuraavaan vähään aikaan? Olisi monta muutakin asiaa vielä mistä tekisi mieli valittaa mutta en taida nyt viitsiä... kerkee sitä huomennakin :D

Jooh. Vähän ehkä väsyttääkin. Mä narskuttelen taas hampaita yhteen. Tällä hetkellä mua inspiroi kuitenkin ajatus siitä että tulen (toivottavasti) saamaan uuden yksilöllisen blogipohjan, hyvä että maltan pysyä pöksyissä. Toivottavasti susu ei vaan kyllästynyt muhun kun annoin hänen (en tarkoituksella, sori!) odottaa niin kauan sitä kuvaa. Anteeksi. Mä vaan oon tällanen putkiaivoinen keskittymishäiriöinen. Kotonakin saatan tehdä jotain neljää asiaa kerralla ja aina unohtaa yhden kesken...eli tässä "itse täydellisyys" soimaa muita...

Just ja mä tein tänään hyvää ruokaa. Uuniperunoita ja hirvikäristystä. Ukkeli sitten sanoi että seuraavaksi ostetaan karhua (viimeeksi kaupassa yritti ostaa strutsia..), johon mä sanoin että ei todellakaan osteta mitään karhua. Saatiin kunnon keskustelu taas aikaiseksi siitä että pitäisikö myös karhuja ja susia metsästää... Tai ukkelin mielestä pikku ajatuksenvaihdot on aina "riitelyä", se ei vaan kestä sitä että mä olen eri mieltä. Taaskin sain kuulla että olen kuulemma samanlainen kuin mummonsa - aina luulen olevani oikeassa. Bullshit. En mä luule, mähän ole ;) No ei sentäs. Mutta mun mielestä ei ole MITÄÄN järkeä metsästää jotain karhuja ja susia. Piste. Tehköön se mielipide musta sitten minkä tahansa. Se kasvattaa ukkeli kuule luonnetta kun annat mun vaan ihan pitää omat ajatukseni, ite voit mun puolesta myös ajatella asioista miten haluat. Aina saa olla eri mieltä. Ei kai kaikesta voi eikä pidä olla samaa mieltä... vai?

Jep. Varmaan tulee yhdeltä noottia jos lukee näitä mutta itsepä on valintansa tehnyt:D Mä sanoin sille ettei tarvi välttämättä mulle kommentoida lokista mitään, tai muuten muutan koko lokin yksityiseksi kaatopaikaksi. Sekin on mahdollista. Mutta ei pidä kenenkään moisia edellämainittuja säikähtää. Vai mitä :)

Heippa ja öitä. Vähän helpotti kun sai "roskastella" sielunelämäänsä lokikaatikseen. Mui!

T: tänään (ja aina?) itseäänkin(yleensä vain muita) rasittava hepoliini