Howdy!

Aamuisin kun hyppään bussiin, ja etsin vapaan paikan autosta, yleensä suurin osa kanssamatkustajista on ulkomaalaisia. Tai no, ehkä hieman liioiteltua, mutta ainakin vähintään kolmasosa...ainakin tiettyyn aikaan aamusta.

Torilla bussista lappaa ulos eri taustoja ja värisävyjä edustavia ihmisiä, joita kuitenkin yhdistää (no ei nyt IHAN kaikkia, mutta monia) yhteinen asia - keltainen paita. Tiettävästi ovat menossa siivoamaan ruotsinlaivoja, on valistunut (ja vähemmän sivistynyt) arvaukseni. Tänä aamuna taas mietin, siinä (no, on siellä muutama suomalaisen näköinenkin tallaaja aina seassa) heitä ikkunasta bussin jalkomatkaa odotellessa katsellessani, että johtuuko ulkomaalaistaustaisten käyttö puhtauspuuhissa siitä, ettei alkuasukkaita kiinnosta moiset duunit, vai siitä, että ulkomaalaisille "voi" maksaa (ehkä, vain arvaus, ei mikään syytös, ei tarvii heitellä mitään kanteita perään(pelkkää pohdintaa)) pikkasen kehnompaa liksaa, kuin suomalaisille. Ihan vaan siltä pohjalta nyt heitän tällaisen ilmoille, kun ex-työpaikassa MYÖS suurin osa yösiivoojista oli ulkomaalaisia. Kerran sitten joltakin heistä kysäisin, että minkäslaista palkkaa heille maksetaan, että kai ihan TESsin mukaista, niin tämä vastasi kysymyksellä, että "minkä TESsin"... No, en jaksa jatkaa kiihkoamista mistään palkka-asioista, mutta lukekaa pointti jostakin rivien välistä, jos huvittaa.

Työpäivä meni ihan sutjakkaasti, ja hommat maistuivat jopa siihen malliin että piristyin päivän aikana, yöllä kun tuppasi yksin pimeässä sängyssä vatsa kipeänä vähän ahdistamaan. Mutta kaipa voin syyttää esimerkiksi hormoneja ja niiden tasojen heittelyitä niistä inhottavista ahdistuksen tunteista vaikka sitten.

Kotiinpaluumatkalla poikkesin vihdoin ja viimein paikallisliikenteen toimistossa lataamassa bussikorttiin lisää hönkää. Olen pitkittänyt (lue: unohtanut moisen mahdollisuuden...köh) siellä käyntiä, mutta koska säätkin nyt ovat olleet mitä ovat olleet, niin tulee varmaan ajeltua enemmän bussilla kuin pyörällä, joten kuukausikortilla säästää rahaa verrattuna kertalipuskaan. Toisaalta, nyt kun ostin niitä matkoja siihen läpyskään, niin voimme odottaa sään pikaista lämpenemistä ja syyshelteitä. Ihan vaan sen takia, että sitten voisi ajella pyörällä ja bussimatkat menisivät ihan hukkaan (mähän en sateella ajele). En mä mitenkään kyllä usko siihen, että kohtalo olisi jollakin tavalla mua vastaan varsinaisesti...

No hyppäsin siitä sitten taas uuteen bussiin, kun bongasin erittäin hunnutetun (vain silmät näkyvissä) leidin kadunkulmasta lapsensa kanssa napottamassa. Aloin siinä sitten miettiä, että mahtaa se tuntua oudolta ihan vieraassa maassa ja vieraiden tapojen keskellä katsella meitä ei-hunnutettuja kanssaeläjiä. Ollaankohan me alkuasukkaat sitten huntuväen mielestä jotenkin "alastomia"? Voisi se olla vähän ahdistavaa, jos näin olisi. Siis sen huntuihmisen näkökulmasta. Hmn...

Sitten pomppasin bussista Siwan kulmalla ja kävin ostamassa kaupasta vähän tarviketta kotio. Ja sitten olen tässä vähän tietokoneillut ja elpynyt päivän hommista. Alkaa mielialakin tosiaan olla taas jo hieman normaalimpi (hehhe). Yöllä, kun uni ei meinannut tulla, herkuttelin ajatuksella, että tekisin kärsimyskukkani lehdistä unettavaa "teetä" ja hörppäisin sen naamariin. Eilen meinaan vähän kuuklailin kärsimyskukkaa, ja sillä vissiin on sellaisiakin vaikutuksia. Mitkäköhän osat siitä voisi käyttää, lehdet? Vai voisiko lehtiä käyttää salaatin tapaan vaikka leivän päällä. No, pitää katsoa ja pohtia kun seuraavan kerran ei meinaa saada unta - jos on niin epätoivoisella tuulella (ja kukka vielä hengissä silloin). Nyt mä istahdan hetkeksi soffalle ja katson Kyllä Jeeves hoitaa telkusta. Heippa kullanmurut.

<3Hepoliini