Heissan pitkästä aikaa.

 

Pitkästä aikaa muistin että mulla on joskus ollut tällanen blogikin. Koko vuoden olen oikeastaan käyttänyt toipumiseen viime syksyisestä "hermoromahduksesta". Oikeen hyvin on mennyt, koko vuoden olen tehnyt lyhyttä päivää. Enkä haluakaan kirjoittaa tuonne uuteen hepoliiniin: kiva että on ihmisellä jotakin pysyvää. Nykyään olen ollut jopa sosiaalinen aika ajoin. Tutustunut uuteen ihmiseen (naiseen) , minkä kyllä täytyy todeta olevan aika hankalaa mutta toisaalta palkitsevaa kun huomaa että sitä voisi kelvata jollekin kaveriksi omine vikoineen kaikkineen. Toisaalta omat lähityökaverit ovat tulleet aika tutuiksi, kai sitä itsekin suhtautuu avoimemmin ihmisiin kuin aiemmin. Mutta silti oli pakko todeta terapiassa että tietty "ehkäisyreaktio" tulee jos tuntuu että joku "uusi" tulee liian lähelle. Mutta mä opettelen. Olen päättänyt.

Ehkä jaksaisin taas kirjoittaa tännekin.

 

T: Hepsu