Heii...

K
yllä mä luulen tosiaan että kun tarpeeksi joutuu pyytelemään anteeksi tekosiansa ja sanojansa, sana anteeksi menettää tehoaan. Varsinkin jos aina samat ihmiset joutuvat saman hepoliini-pyörremyrskyn uhreiksi. Siksi en ole vaivautunut edes pyytämään (tai vaivaantua on väärä sana, uskaltaa voisi olla kuvaavampi) anteeksi tällä kertaa vielä keneltäkään henkilökohtaisesti koska suoraan sanottuna musta tuntuu että nyt on jokin ns. näkymätön raja ylitetty ihmisten töppäysten sietokyvyssä ja parempi on mun vaan olla hiljaa ja kärsiä. Musta tuntuu että mun anteeksisaamiset on niiltä erin jo saatu...

Ukkeli tuossa lähti äsken ajokokeeseen. Mä sitten menin eteiseen sanomaan sille heippa ja tapitin sitä nälkään riutuvilla silmilläni (syönyt eilen ihan pienen palan pitsaa ja tänään en mitään...) ja muistutin että "mäkin olen hei täällä...". Siihen ukkeli sitten sanoi että sietäisi miettiä tekojansa hieman. Mä sitten sanoin sille että vaikea miettiä kun ei tiedä mitä miettiä...ja kun ei muista mitään, mitä pitäisi miettiä... Siihen se sitten sanoi että mieti vaikka sitä kenen kanssa olit puhelimessa uuden vuoden yönä kun tuli kiire lopettaa kun hän tuli kotiin ja poistaa puhelutiedot puhelimesta. Ou mai shit, mä ajattelin. Kyllä mulla aika hyvä aavistus voisi olla asiasta...Ottikohan nyt ohraleipä. O ainakin tietää mistä puhun, heh. Tai ei kyllä naurata yhtään pisaraa juuri nyt. On vaan sellanen olo että sillat siellä taas palaa roihuten kun selkänsä taakse sielunsa silmin kurkkaa. Miks mun pitää olla tällanen saatanan törppö!

Miksei sitä voi vaan antaa ihmisten elää rauhassa omia elämiään. Miksi pitää aina järjestää kaiken maailman sotkuja pitkin öitä. Ei kai se ole mikään puolustus että on ollut ainakin kolmen promillen humalassa, eihän? Vaikka ei kai sitä ihminen ole kaikkein normaaleimmillaan siinä tilassa, mutta ei se silti vissiin oikeuta olemaan kusipää...eihän.. Ja mulla on sellainen muistikuva (nyt) että kusipäitä on oltu ja pahasti. Mä en kestä mua itseäni taas, annetaan yksi kappale vaihtoelämiä lahjoituksena vaikka kukapa tällaisen sietämättömän persoonan paskaa elämää haluaisi, sehän jo tiedettiin. Ja aika vaikea noita elämiä taitaa olla vaihtaa vielä nykyteknologialla...

Tuntuu että turha katua kun vahinko on jo tapahtunut...turhaan kirjoittaa ja pahoittelee ja katuu. Ei se mitään auta... :( Jos mä olisin oikein hiljaa ja huomaamaton niin laskeutuisikohan pöly maahan vielä tämän elämän aikana... Ottakaa vaan kaikki opiksenne ja eläkää parempaa elämää kuin hepoliini. Jollakin elämänhalinnankurssilla voitaisiin hepon lokia käyttää vaikka oppimateriaalina siitä, mitä tapahtuu kun ei osaa hallita omaa elämäänsä. T: se varoittava esimerkki

Mutta ilmeisesti mä en vaan kestä sitä ajatusta että joku ihminen voisi pitää musta(en kyllä oikeasti voi tajuta että se olisi edes mahdollista) ja siksi yritän pakolla aina tuhota nekin vähät ihmissuhteet? Onko niin että joihinkin ihmisiin on jossakin vaiheessa asennettu jokin itsetuhomekanismi, joka saa heidät toimimaan vastoin parasta omaa etuaan ja vielä enemmän vastoin näiden ns. "sinusta pitävien" etua? Ymmärsikö joku mitä tarkoitan? No, ehkä jollakin voi olla omakohtaista kokemusta vastaavasta ja siten voi tajuta mitä tarkoitan. Kai se on sitä että karkotetaan ihmiset kuuseen ennen kuin ne tekevät sen itse vapaaehtoisesti omasta tahdostaan... "Jätä", älä tule jätetyksi? Ja kai se on kaikkien omaksi parhaaksi etteivät kuulu hepoliinin elämään; kaikki muut saavat pikku hiljaa asiansa kuntoon ja hepoliini senkun vajoaa syvemmälle omaan paskaansa.

1166856.jpg
, the lost one

P.S. Kaikille tutuille ja tuntemattomille(varsinkin tutuille), hieman ajattelemisen aihetta tästä jutusta vaikkapa.