Huomenta.

Mä olen päättänyt lipsua mun spartalaisista aamuheräämisistäni. Tänäänkin nukuin kymmeneen asti, unta riitti ihan hyvin jopa. Mitä sitä turhaan pingottamaan, kunhan hilluu vaan kun tilaisuus kerta on...

Juuri ennen heräämistä näin unta että harkitsin blogin laittamista salasanan taakse ja unessa mitä ilmeisemmin myös tein sen. Huvittavaa sinänsä koska eilisen vuodatuksen jälkeen mulle jäi niin epämiellyttävä tunne siitä että olen jollakin tasolla taas sanonut liikaa että jopa oikeasti mietin pitäisikö jättää "julkisuus" ja kadota yksityiseksi blokiksi omaan maailmaani. Vaikka en mä kai edes mitään dramaattista nyt ole puhunut, joku raja vaan tuntui taas ylittyneen. En tiedä miksi.. No mutta sitten aamulenkillä - kun kolme panssarivaunua oli nuorine poikineen ajanut läheistä puoli-isoa tietä pitkin ohitseni(!) - mietin että olisiko se nyt sitten kovin reilua vaikkakin sitä yhtä tai kahta tai jopa kolmea ihmistä kohtaan, joita jostakin mystisestä syystä kiinnostaa lukea hepoliinin elämästä ja ajatuksista. Ja tulin siihen tulokseen (toistaiseksi) että ei kai se kauhean reilua olisi. Että jatketaan nyt ilman mitään salasanoja tai häipymisiä. Kuhan kävi vaan mielessä.

Mitä tulee vielä siihen kun eilen puhuin muistaakseni lastenhoitajan ja graafisen suunnittelijan opinnoista, niin ne oli periaatteessa kaksi vaihtoehtoa niistä monista, joita oon pyöritellyt mielessäni. Nimenomaan kaksi jopa REALISTISTA vaihtoehtoa kun pohtii kaikkia eri vaikuttavia tekijöitä mielessään. Ja nimenomaan vielä että jos mahdollista olisi päästä oppisopimukseen.Tietystihän sitä voisi hakea vielä vaikka yliopistoon tai suorittaa toisen AMK-tutkinnon, silloin tuskin päätyisinkään lastenhoitoalaan, kuka tietää. Mutta. Siinä on muutama mutta (muitten muttien ohella).

1. Millä rahoittaisin opinnot
2. Edelliseen viitaten, mulla on opintotukioikeutta jäljellä n. kahden vuoden täysipainoista opiskelua vastaava määrä.
3. On entistä opintolainaa, jota pitäisi samalla lyhentää jollakin tavalla.
4. Olisin pakotettu menemään töihin kustantaakseni opintoni. Siinä vaiheessa kun opintotuki lakkaisi kokonaan, jokainen voisi laskea että melkeen pitäisi samaan aikaan käydä täysipäiväisesti töissä että tulisi toimeen.
5. Edellinen hidastaisi opintoja ja johtaisi mitä todennäköisemmin loppuunpalamiseen
6. Ja lopputulos olisi että hepoliini ehkä saisi valmistumispaperit käteen joskus neljäkymppisenä, yksinäisenä ja lapsettomana, ja joutaisi suoraan sairaseläkkeelle mielenterveyssyistä (opiskeluaikana puhjenneen skitsofrenian takia)... :D

Siinä vaan muutama "mutta", miltäs kuulosti? ;) Mutta vakavasti puhuen, ei nuo kuusi kauhun kohtaa kauheasti houkuttele. Toisaalta kyllä se varmaan teoriassa olisi ihan mahdollista. Mitenköhän mahtaisi ympäristöstä löytyä tukea mun opiskeluaikeilleni, ei se meinaan ainakaan yhtään pahentaisi asioita jos joskus edes pikkasen saisi kannustusta. Kai jokainen joskus tarvii vähän tsemppiä. Pitäisiköhän vielä laatia lista niistä muista ammateista, joita mä mm. kävin läpi käydessäni viime kesänä ammatinvalintapsykologilla. Jos mä muutaman muistaisin...heh. Älkää sitten naurako! Nämä eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä.

1. (No se) Graafinen suunnittelija
2. Laborantti
3. Toimittaja
4. Lastenhoitaja
5. Arkkitehti
6. Eläintenhoitaja
7.  Ja oli niitä muitakin mutta en nyt saa päähäni.
8. Niin, Psykologi taisi olla vielä listalla. :) Ahhahahaha, mustako psykologi, sallikaa mun nauraa!

Aika monipuolinen lista ehkäpä? Realistinen? Ja mainittakoon vielä lopuksi että mulla on jo tosiaan yksi "turha ammatti", millä ei voi työllistyä oikeastaan melkeen muuten kuin laittamalla yritys pystyyn, jonka voisi jo melkeen valmiiksi todeta olevan kannattamaton. Vähän tuntuu että turhaan on tullut opiskeltua. Tai turhaan ja turhaan, miten sen nyt ottaa. Sanotaan nyt sen verran että ammatissa ollaan tekemisissä läheisesti saven kanssa. En ole muuten koskenutkaan saveen kohta viiteen vuoteen, että siltä pohjalta.

Päivänjatkoja!
T: hepoliini