Heissan!

En olisi tänään jaksanut millään herätä. Illalla jo nukahdin telkkarin ääreen ja silti unta riitti aina kymmeneen saakka. Kai mun pitäisi nyt jaksaa hävetä kun nukun vaan "kaiket päivät" enkä ole ollut kuudesta asti valppaana tekemässä jotakin (entisen työpaikan malliin se tarkoittaa ihan mitä vaan kunhan näyttää puuhakkaalta. Se ei niinkään ole tärkeää mitä saa aikaiseksi vaan paljonko tekee...). No mutta enhän mä jaksa enää päätäni vaivata huonolla omallatunnolla siitä että elimistö saa tarpeeksi unta. Eikö se ole kuitenkin kaikkien parasta ajatellen parasta, että potentiaalinen orjatyövoiman pienyksikkö saa riittävät yöunensa, häh? Jaksaa sitten paremmin kantaa sirppiä ja vasaraa.

Mä näin yöllä unta että neljä doopermannia alkoi jahdata mua. En lähtenyt karkuun vaan kävin maahan polvilleen, kumarruin ja suojasin niskaa ja päätä käsivarsilla, eli olin ihan pienellä sykkyrällä. En tiedä miten siinä kävi koska heräsin ennen kuin doppikset saavuttivat minut.

Luulisin, että eilisellä koirasurmalla (vai miten sitä kutsuisi?) on tekemistä tuon unen kanssa. Eilenhän siis erään perheen koira oli surmannut perheen lapsen. Todella järkyttävä tapaus, ei voi muuta sanoa. No, katselin eilen uutisia ja löysin itseni vilkuilemasta meidän koiraa, joka levollisena makasi omalla paikallaan ja väkisinkin hiipi mieleen että "mitä jos". Mitä jos A joskus päätyy samanlaiseen tilanteeseen? Mistä sen voi tietää, vai voiko tietää mistään? Onko jotain merkkejä nähtävissä? Jotenkin vaikeaa uskoa että kukaan pystyisi ainakaan omassa perhekoirassaan näkemään mitään tappajan merkkejä...oli niitä sitten tai ei. En tiedä. En tunne koiria niin hyvin, mutta luulen tuntevani kuitenkin meidän A:n ja tältä istumalta sanoisin että se on kiltti koira(??). Mutta. Se on myös laumanvartija ja sillä on pääkopassa luontainen taipumus oman "lauman" suojeluun. Toisaalta, laumanvartija minun nähdäkseni (ja olen nähnyt viiden koiran louskuttavan leukoja A:n vieressä sen seistessä paikoillaan hiljaa) välttää viimeiseen asti kaikenlaisia konfliktitilanteita; niillä on pitkä pinna, tavallaan. En mä osaa muuta sanoa, kuin että en haluaisi tällä hetkellä omistaa mitään koiraa, joka etäisestikään muistuttaa Rottweileriä. Sitä pohdittiin tänään koirainomistajien keskuudessa melkeen järjestäen aamulenkkipolulla. Sen takia en haluaisi nyt olla rotikan omistaja koska tuo tapaus ei voi olla vaikuttamatta ihmisten asenteisiin. Ja lisäähän se pelkoa, ihan varmasti. Kuten myös ennakkoluuloja. Mielestäni koirien jalostuksessa pitäisi kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota koiran luonteen kehittämiseen. Nyt en sano enää muuta koirista. Paitsi että onneksi meillä on vaan susi lampaan vaatteissa...siis lammas lampaan vaatteissa, piti sanomani...

Olen myös tänään miettinyt, että onko täällä blokimaassa olemassa kirjoittamattomia sääntöjä jostain käyttäytymis- tai toimimistavoista? Vähän kuin on etiketti ja netiketti, niin olisi myös jokin "ketti", jota jollakin tavalla noudatettaisiin täällä. Vaikkapa BLOKETTI? Aloin miettimään sitä (jostakin syystä) kun eksyin SusuPetalin blokista mutkan kautta Kirjailijan häiriöklinikalle. Ja sieltä tieni löysin jälleen SusuPetaliaan ja ADRESSIIN, jonka toki heti kävin allekirjoittamassa, käykää vaikka katsomassa (niin teille voi selvitä mm. hepoliinin sukunimi ;)) ja jos kiinnostaa niin allekirjoittamassa. No mutta jossakin siinä välissä aloin pohtimaan tuota blokettia. Silloin kun aloitin itse pitämään tätä blokia niin en edes tajunnut että kommentoidessa VOI laittaa oman blokiosoitteen siihen kommenttilaatikkoon! Tai vaikkapa sitä, että voisi(?) olla ihan kohteliasta käydä vastakommentilla, jos joku tulee omalle laatikolle kommentoimaan. Varmaan moni on ajatellut sen, etten ole käynyt vastavierailulla, olleen tylyyttä tai muuta vastaavaa. No nyt voin kertoa ettei mistään sellaisesta ole ollut kyse, vaan ihan siitä, että hepoliini on alusta pitäen kantapään kautta pikku hiljaa yrittänyt oppia ja luoda omaa tapaa toimia täällä blokimaassa. Eli minkälaisia "sääntöjä" täällä on? Vai onko mitään? Tai ellei sääntöjä, niin tapoja. Kokemuksia, näkemyksiä?

Jeps. Tuli taas niin pitkä, että ei tätä kukaan jaksa lukea? Pitäisikö pyrkiä siis lyhyyteen vai jatkaa pitkällä linjalla? En mä tiedä. Mä tykkään sanoa pitkästi (koska en osaa sanoa lyhyesti hyvästi). Hyvästi :)


<3 Hepoliini


P.S.
-Näin Savossa (Savon Sanomat) keskustellaan koirista, nyt.
-Turun Sanomien verkkosivujen koirajuttu, nyt.
-HS. keskustelut koirista ja lapsista, nyt.
-Karjalainen.fi, nyt.
-"Automiehet"(??) keskustelee koirista ja lapsista, nyt.
-MTV3 Internet koirista, nyt.
-...ja Aamulehti.fi
-...ja Kauppalehti.fi(keskustelu)
-Joo, eiköhän nuo riitä jo esimerkiksi, jostakin.

P.S. Ei itse tapaukseen(!)viitaten, vaan edellisten linkkien herättämien ajatusten pohjalta toteaisin, että vanhemmat voisivat opettaa lapsilleen että VIERAITA KOIRIA EI KOSKAAN kävellä oikopäätä käsi ojossa silittelemään kadulla ilman omistajan (kenenkään) lupaa. Ja suosittelen myös siellä kadulla kävelemään kauempaa kuin metrin etäisyydeltä (se on jo muutenkin suositeltavaa, ilman koiraakin) ellei halua että (hihnassaoleva) koira tulee iholle. Siis haistelemaankaan. Ja tämän sanon ihan ystävällisenä(:)) vihjeenä kaikille kanssaihmisille. Kiitos jo etukäteen! T: hepoliini (ei-niinkään-koiraihminen) ja Iso-A