Huomenta.

Tähän joutenolemiseen voisi helposti tottua. Taannoin töissä tupakkapaikalla yksi työkaveri ihmetteli ääneen, että "mitä tekemistä sitä sitten oikein keksisi" kun totesin harkitsevani palkattoman vapaan pyytämistä ihan muuten vain. Mä silloin ajattelin, että sitä tekisi yhtä sun toista, mitä ei työpäivinä kerkeäisi, mutta nyt kun tässä on saanut ja saa hillua miten vaan (kun kiire ei paina niskaa), sitä huomaa saavansa ajan kulumaan ihan vain miettimällä niitä näitä. On vaan ja antaa ajatuksen harhailla; ihanan rentouttavaa. Ja ihanan rentouttavaa huomata että sitä pystyy relaamaan. Ou sou nais.

Aamulla kävivät sieltä kierrätyskeskuksesta hakemassa tuon meitin vanhan sängyn pois. Kaksi tyyppiä sieltä putkahti näkökenttään kun ovisilmään kurkkasi. "Kierrätyskeskuksesta terve, sulla oli kuulemma täällä joku runkopatjasänky!". Mä sitten vinkkasin, että tuolla se napottaa oven takana seinää vasten pystyssä. Se toinen niistä tyypeistä arvioi että sen verran oli toinen reuna siitä sängystä painunut, ettei enää kaupaksi kävisi, joten hakumaksun lisäksi sain pulittaa myös kierrätysmaksun. Siitä tosin sain hieman alennusta kun meni ääneen möläyttämään alemman hinnan ennen kuin tarkisti papereista mitä oikeasti kustansi moinen. Kolikkonorsusta keräsin loppusumman kasaan, kun veikkasi ettei viiskymppisestä ole antaa takaisin. Sitten sanoin mielessä heipat sängylle ja kiitin lyhyehköstä mutta hyvästä yhteisestä taivaleesta ja menin juomaan teetä ja katsomaan hömppäpömppää telkkarista.

Samalla huomasin että puhelin vilkuttaa täyttä. Pitäisi varmaan ostaa uusi kapula että mahtuisi enemmän tavaraa inekseen, mulla kun tuppaa puhelin ihan huomaamatta täyttymään kaikenlaisista viesteistä, joita ei malta poistella. Äitihän se siellä oli jotakin megapitkää viestiä taas kirjoitellut jo eilen illalla. Sisko oli käynyt siellä kylässä ja "juorunnut" (tosin mun luvalla) tästä saikulla olemisesta. En muista kirjoitinko mutta törmäsin siskoon eilen pihalla kun olin menossa lähikauppaan ostamaan aamupalaa. Siinä sivussa tuli luonteva hetki kertoa tästä saikkuilusta kun talutettiin yhdessä siskonpoikaa päiväpuistoon leikkimään.

En mä tiedä väsyttääkö nua lääkkeet tai mitä, mutta vähän "höhhö" olo ollut niiden nappailun alkamisen jälkeen. Tosin käyttöohjeessa luki että pikku sivuoireiden pitäisi mennä ohi jonkin ajan kuluttua aloittamisesta, että sitä odotellessa. Kai se pää koittaa totuttautua kun tungetaan lisäserotoniinia sinne. Muuten olo on ollut oikein jees, mitä nyt pientä epämääräistä pahoinvointia, mutta kaipa sekin menee sitten ohi juu.

Ajattelin että jos kävisi kylvyssä, söisi ja ottaisi jonkin hyvän kirjan ja alkaisi lukea pitkästä aikaa, nyt kun on aikaa. Varmaan menee hetki arpoessa että mitähän sitä lukisi, valinnanvaraa meinaan on kertynyt hyllyille notkumaan. Voisi heittäyä vattalleen tuonne uudelle sängylle, vetää alkovin verhot (juu, siinä on verhot sivulla, punaista ja mustaa) kiinni ja pistää lukien.

Eipä mulla nyt kyllä ollut tämän järkevämpiä ajatuksia tässä just nyt, kunhan vaan kävin heittämässä heipan. Hyvää viikonlopun alkua kaikille vanhoille ja uusille maan asukeille. :)

<3Hepoliini