Huomenta.
Ihme on tapahtunut, tämä on herännyt jo seitsemän jälkeen. No toisaalta ukkeli heräsi jo kuudelta. Meni viemään kaveria kaverinsa autolla töihin koska sai samalla sen kaverin vuosimallia 2007 olevan auton lainaan. On menossa liukkaankelin radalle ja sen jälkeen teoriatunneille, kuuluu siihen kakkosvaiheeseen. Ilmeisesti sen jälkeen käy hakemassa kaverinsa töistä vielä ja ehkä sitten vielä sen jälkeen käyvät katsomassa yhdessä jotain autoa ukkelille. Mä sanoin ukkelille että välttää mälläämästä kaverin autoa koska ei ole varaa maksella sellainen uutukaisuuden korjauskustannuksia. Meillähän ei nyt taas ole autoa. Vähän aikaa ehti sellainen Toyota sen meiän vanhan punasen(!) Fordin jälkeen mutta sitten ukkeli myi sen voitolla jollekin tyypille, joka välittää niitä jonnekin Afrikan kolkkaan. Sinne ne kaikki suomalaisten 1985-1995(noin suunnilleen) vuosimalliset Toyotat varmaan lopulta päätyy. Meidän isän vanha Toyotakin lähti keväällä Afrikkaan, tosin lievään alihintaan. Ne meinaan maksaa oikeasti ihan käypäsen hinnan niistä.

Mä sain eilen postia Työvoimatoimistosta. Joku ehkä muistaa kun kerroin hakeneeni Jiin ylipuhumana kurssille "NaisWay - Kurkistus kuljetus- ja logistiikka-alaan". Eilen sitten tuli kirje, jossa ilmoitettiin "Teidät on hyväksytty hakemaanne koulutukseen". Hakijoita oli kuulemma ollut 40 ja hyväksyttyjä 15, tosin tohdin hieman epäillä. Minkä takia minä ajokortiton olisin muka ollut parempi vaihtoehto kurssille. Toisaalta se on sarjassamme näitä "poissa silmistä, poissa mielestä"-kursseja eli saadaan mutkin pois tilastoista vähäksi aikaa. Mähän en ole sitten 5.11.-23.11. työtön vaan koulutuksessa (lue: päivähoidossa). Oikeastaan ihan kiva juttu tavallaan, ei mua yhtään harmita että "pääsi" sinne: siitä saa 8 euroa enemmän pätäkkää päivässä (joka tosin menee matkoihin ja syömiseen) ja Jii on hyväksytty sille samalle kurssille myös. Eli jos sen terveys antaa myöten niin tulee sinne kanssa ja voidaan yhdessä levittää jonkun opettajaparan mielenterveys palasiksi kyselemällä typeriä. Niin kuin viime kurssilla. Mussa elää piilevä "häirikkö" ;) Ainoa huono puoli siinä kurssissa on että se on suunnattu vain naisille. Mun mielestä se on perseestä, Jiin mielestä ei varmaan olekaan... Se, että laitetaan 15 naista samaan ryhmään ilman miehen tasapainottavaa vaikutusta saattaa toimia 3 viikkoa mutta ei paljoa sitä pidempään. Tarkoitan vaan että paljon terveempää mun mielestä on sekoittaa sukupuolten yhdessäoloa, naiset saa kuitenkin ennen pitkää kamalia klikkejä aikaseksi jos niitä miehiä ei ole. Sano mun sanoneen. No, nyt mun ei tarvii ainakaan mennä sinne "teknologiateollisuuden infopäiville...". Jees. Hyvä asenne ennen kaikkea. :D

Asiasta kuudenteen. Äitikin on sitten siellä irtisanoutuvien sairaanhoitajien listalla ellei ole tullut jo mainittua. Aika riskillähän se vetää mutta eihän se ole ainoa. Niin mäkin tekisin, hyvä että ihmiset on vielä halukkaita pitämään puoliaan siitä mitä heille on luvattu. Mua suoraan sanottuna vituttaa se asenne millä nyt yritetään enemmän tai vähemmän suoraan syyllistää sairaanhoitajia vallitsevasta tilanteesta ja siitä mihin pisteeseen asia on mennyt. Edelleen sitä respectiä peräänkuulutetaan. Ja romukoppaan voi heittää myös ne ajatukset että "hoitoala on kutsumusammatti" mikä joidenkin mielestä tuntuu tarkoittavan sitä että hoitajilla ei ole oikeutta valittaa mistään koska ovat "itse hakeutuneet alalle ja tienneet vallitsevat olosuhteet"...sellaistakin olen kuullut. Meidän isä aina sanoo meidän äitille että sitä työtähän tehdään vaan ilosta auttaa - mutta se vaan yrittääkin ärsyttää äitiä, siinä onnistuen ;)
Sitten mä olen vihdoin alkanut miettiä että missä saakelin piiloneuvostoliitossa me eletään täällä Suomessa. Uutisetkin tuntuu olevan niin hirveetä propagandasotkua että ei voi puhua mistään objektiivisesta uutisoinnista. Varmaan on hallituksen suunnalta tullut ohjeistus että missä sävyssä asioista pitää kertoa? En mä varmaan ole ainoa joka katsoo uutisia ja muita "ajankohtaisohjelmia" tragikoomisina näytelminä...

Mitäs vielä. Viime yönä en meinannut saada unta niin laskeskelin päässäni että montako "puolukkapäivää" olen elämäni aikana ehtinyt "viettää". Tulokseksi sain monimutkaisten pohdintojen jälkeen n. 900 kappaletta. 900! Sehän on melkein kaksi ja puoli vuotta! Miettikää. Ihan perseestä, kirjaimellisesti. Ei se ihan toiminut sillä tavalla kuin lampaiden laskemisen pitäisi, uni pikemminkin kaikkosi. Osan voisi surutta noista päivistä lahjoittaa miehille. Mä laskin että mä olen keskimäärin (jos ei laske karkausvuosia, ja laskee kuuhun 30 päivää, jne) 10550 päivää vanha juuri tänään. Se tarkoittaa että n. 8,5 prosenttia mun elämästä on mennyt - no, vähemmän miellyttävällä tavalla. Sitten vielä miehet ihmettelee miksi naisilla joskus menee hermo. Kävele ite 8,5 prosenttia elämästäsi joku tuppo persiissä(ja keskivertonaisen aikuisiällä keskimäärin 20% ajasta, ennen mummoikää). Ja tuskissas.
Hirviä ajatellakaan miltä tuntuu kun joku melonin kokoinen kapine työntyy ulos alapäästä, lue: synnytys. Hyi olkoon ja tuska. Mutta sehän oli se asia mistä mun ei varmaan tarvinnut suoriutuakaan. Onneksi adoptio on keksitty. Mä alan harkita sitä vakavasti. Tervetuloa teidän lapset vaan hepoliinin kasvatettavaksi :D

Joo. Meneekö taas alta riman, meneekö. Jii soitti äsken(kesken kirjoituksen), oli kuulemma pitkästä aikaa ihan hyvä olo ja sanoi tulevansa kurssille ellei nyt yhtäkkiä jotenkin taas pahene. Hianoa :)
Nyt uudet aamukahvit tai teetä tai jotain. Sitten vähän kuvilla leikkimistä. Tai jotain.