Heippa.

Terveisiä sateisesta suomineidon alapäästä. Olen istunut koko päivän töissä koneen ääressä mutta uhmaan vielä hartiajännitystä sepustelemalla muutaman pikku rivisen tänne satunnaisten lukijain ihmeteltäväksi. Pitäisi varmaan ilmoittautua taas joogaan, kun on päässyt unohtumaan kaikki vartaloa availevat liikekuviot, joitaviime vuonna siskon kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti kävimme joogakurssilla oppimassa. Varmaan tekisi katsokaas ihan hyvää liikehtiä muullakin kropalla kuin yläkeholla, vaikka polkupyöräily onkin edesauttanut vyönreiän siirtymistä astetta kireämmälle. Siis voiko olla totta, että mulla tasapaksulla onkin vyötärö?!

Työpäivä meni ihanan nopeasti. Aamulla polkaisin pyörän päälle vaikka illalla katsoin Forecan sivuilta sadetta olevan luvassa. Mutta ihan samapa tuo oli kastua sitten kotiin päin polkiessa kun pystyin vaihtamaan vaatteet kuiviin heti kun olin käynyt Siwasta hakemassa lohtuVIINERIN, lohtuSUFFELIPUFFEJA, lohtuTUPAKKIA ja lohtujotakinvielämitäenmuista lievittämään sateen kastelemaan itseäni. Oikeesti jos mä tunnustan, niin musta oli mukava polkea sateessa, ja muutenkin tykkään olla sateessa. Kunhan ei sada koko kesää! Ehkä mulle tulikin vaan nälässä makeanhimo... Töissä on muutenkin viikonloppuisin paljon leppeämpi olla kuin arkena. Jotenkin se viikonlopun seesteinen(hmn..) tunnelma kai kantautuu sitten niihinkin kuvioihin. Ihmiset ovat rennompia, joka paikassa(ehkä).

Huomenna onkin sitten ihan sikapitkä päivä, mutta ajattelin kestää sen sillä aatoksella, että rahaa ropisee sunnuntaityöstä normaalia enemmän. Ihanaa muuten, kun ei ole tarvinnut laskea vaikkapa kaupassa joka ikistä penniä, jonka kuluttaa! Tai ehkä se laskeminen ei silti pahaa tekisi, mutta onneksi mulla ei kuitenkaan ole(?) tapana muuten tuhlailla kamalasti. Kai... en ainakaan tunnusta.

Niskat rutisee ja veri ei kierrä päähän asti(jos on koskaan kiertänytkään), mutta jatketaas vielä vähäsen.

Äitiltä tuli muuten juuri nyt viesti, että ovat päässeet perille. Ja siellä perskeles kehtaa leuhkia, että aurinko paistaa! Saakelin lomalaiset, heh. No, onneksi ei tälläkään kertaa käynyt mitään siellä tien päällä... Kuulemma eivät menneetkään ukkelin kautta viemässä kamoja, koska sen työvuoro oli vaihtunut. Hmn...

Siitä tulikin mieleen, että olen ollut rivien välistä(tai ei siinä mikään kamalan syvällinen tulkitsija tarvinnut olla) ymmärtäväni, että ukkelin "palapeliin" on vissiin löytynyt uusi palanen. Junou, uusi ihminen. Eiku vuan, sanos savolainen. Pitäisköhän mun heittää tähän joku vastaruikutus, että kestipä puoltoista kuukautta unohtaa kuuden ja puolen vuoden suhde. No hei, kamoon, leikki leikkinä! Tosi hienoa, jos alkaa elämä saada hieman valoisampia puolia hänen elämässään, ihan vilpittömästi olen sitä mieltä. Onnea vaan ukkelille uuden tuttavuuden löytämisestä!

Jeps. Mä taidan nyt keitellä jotakin kuumaa juotavaa, lohtuviinerin vedin naamaan jo heti kun tulin kotiin, mutta vielä tuolla on namia, jos namihimo yltyy sietämättömäksi. Ja kaippa sitä voisi jotain oikeaakin ruokaa tehdä/syödä. Sitten kaivan edelliset kaksi Me Naiset- läpyskää esiin, ja luen sen jatkotarinan vihdoin loppuun. Niin! Missä vitussa viipyy mun uusin Me Naiset(*punastus*)?! Täytyypä ottaa vihaista(mutta ystävällistä(kyllä, sellainenkin tunteilu ON mahdollista)) puhelua johonkin asiakaspalveluun heti kun tekee mieli taas luurissa roikkua. Se on moro!

<3Hepoliini