Heissan murut.

 

Taaspa on vierähtänyt aikaa viimeisestä. Tässä vaihteeksi taas viettelen flunssaa. Jo seitsemättä päivää (voi perkele). Viikko takaperin alkoi tuntua että nuhaa pukkaa, ja siitä saakka on sitten pukannutkin. Tänään aamulla (no, oli se jo puol ykstoista) heräsin siihen että äiti soitti kysyäkseen että joko olen varannut lääkärinaikaa kun eilen siitä kimppakauppareissulla sittarissa oli puhetta (kun hilasin kärryjä silmänaluset mustana, puolikuolleena). Mä rohisin luuriin sille että en mä mitään lääkärissä ole käynyt, enkä mene, vaan töihin. Lopeteltiin puhelu ja mä raahauduin sänkyyn takasin nukkumaan. No enhän mä mitään unta siinä enää saanut, vaan aloin availla ääntä laulamalla - tai yrittämällä laulaa.. - pientä laulunpätkää. Totesin siinä sitten, että eihän siitä töihinmenosta perskele mitään tule jos mä en saa ääntä suustani ja soitin työnantajalle ja totesin luuriin tilanteen. Varmaan mun raakkuna oli niin vakuuttavan kuuloista että työnantajatäti lupasi vapauttaa mut töistä täksi päiväksi ihan siinä luurissa siltä istumalta (ja huomennahan mulla on muutenki vapaa). Kiitin kauniisti ja jatkoin "Jodie shoppailumatkalla"n katsomista (;)).

 

Että tässä sitä sitten ollaan hiljaa ja koitellaan parannella ääntä. Mä olen viimeisen vuoden aikana ollut kyllä enemmän flunssassa kuin koskaan yhden vuoden sisällä. Sitä se työnantajakin puhelimessa tiedusteli että onhan kaikki töissä ihan ok, ettei sen takia ole "flunssaa". Mä sille sanoin että paniikkihäiriö on ihan tässä hallinnassa, että ei mitään sellaista. Terveyskeskuksestakin onnistuin saamaan puhelinajan lekurille huomiselle kun tajusin että mun pilleripurkissa on joku saakelin salapohja, joka saa pilleritason pinnan kohoamaan purkin puoleen väliin vaikkei siellä ollut kuin muutama nappi jäljellä. Mutta tuskin se nyt luurissa sitä reseptiä uusii, en usko ainakaan. Mutta ihan sama sinne on sitten perseensä raahata jos haluaa naaman nähdä, kun ei tässä ole kuitenkaan mistään reseptikusetuksesta kyse. Se tyyppi joka tk:n päässä vastasi kuulosti vaan vähän vainoharhaiselta sen lääkkeen suhteen kun kerroin mistä nappulasta oli kyse. Ehkä pilleriveikot sitten yrittää huijata niiltä kovinkin paljon lääkkeitä?

 

Käytiin T:n kanssa käymässä rannikkoa sataviiskyt kilsaa ylöspäin tuossa viime viikolla vähän sen lähisukua moikkaamassa. Ihan kiva reissu, harmi vaan, että oli jo silloin tässä pirun nuhassa ja koko ajan piti ryystää ja tuhista ja olla muutenkin vähän puolikuollut... Parasta (?) tässä flunssassa on kuitenkin ettei paljon tupakkaa ole voinut poltella vaikka halua siihen välillä olisi ollutkin (ja välillä ei edes sitä haluakaan kyllä).

 

Mitäs tässä muuta... No, töissä tietty on tullut käytyä ahkeraan, ja kevät on taas jälleen kerran tullut ihan huomaamatta. Kuljen vieläkin talvitakissa. Pitäis hommata kai joku kevyempi takki. Kaippa tuolla kellarissakin jotakin rättejä olisi jos vaan jaksaisi kävellä portaat alas ja mennä penkomaan. Ja sitä paitsi kohta on jo toivottavasti niin kuuma kesä, ettei mitään takkia edes tarvii. Toppatakit ynnä muut villatakit silti voisi kiikuttaa keltsuun säilöön, joten reissua alakertaan tuskin voi välttää vaikka olisi kuinka laiska olo.

 

(ex-)Ukkelikin laitteli tuossa viime viikolla viestiä ja kysyi että käykö se nyt että koira tulisi hoitoon heinäkuussa (pariksi viikoksiko se oli?) tänne. No eikun tervetuloa, johan se onkin pitkä aika kun hauvelia on päässyt viimeeksi näkemään.  Mahtaako elukka enää edes tunnistaa. Ja mahtaakohan se syödä T:n elävältä? No, tuskin. Joku turkulainen koiranpaskiainen (luin lehdestä) meni muuten äitienpäiväaamuna Turun Majakkarannassa tappamaan jo muutenkin kovia kärsineen joutsenparin toisen osapuolen kuoliaaksi. Sitä edeltävänä päivänä joutsenparin pesä oli myrskyssä lähtenyt kellumaan kaislikosta ja uponnut mukanaan seitsemän munaa. Ei oo helppoo kellään. ...Nyt rupes ajatus pätkimään, joten taidan mennä keittämään vettä Carmolis-tippoja varten.

 

Mukavaa keväänjatkoa, sii juu. :)

 

<3Hepoliini