Heippa vaan.

Mulla pyörii päässä kun olen koko aamun selaillut työpaikkoja, mahdollisia työpaikkoja ja mahdottomalta tuntuvia työpaikkoja. Hitto, sekaisinhan niistä vaan menee.

Olen soittanut kahteen paikkaan ja kinunut oppisopimuspaikkaa, joista ekassa tavoiteltavaa henkilöä tuuraava ihminen pääsi oikeen pätemällä pätemään ja totesi nenän vartta pitkin että "en usko, että sellainen on mahdollista". No vittu, ois tehnyt mieli sanoa sille että mikä on mahdollista mutta toivotin tyynesti hyvät elämän jatkot ja tyydyin purskahtamaan itkuun vasta puhelun jälkeen enkä sen aikana. Älkää kysykö miksi, kai se vetää vähän tunnepakin sekaisin kun pitää aivoille yrittää opettaa että kohta tässä taas elämä muuttuu, ja ne kokee kai sitten jonkinlaista muutosvastarintaa. No, koottuani itseni, itkettyäni(viime kerrasta olikin jo ihan liian kauan aikaa) kaiken paskan ulos ja juotuani hieman rauhoittavaa vihreää teetä, otin luurin käteen ja soitin toiseen paikkaan. "No ihan hyvä muuten mutta meillä on juuri aloittanut yksi oppisopimusoppilas, emmekä voi ottaa toista". No perkele. Siinä vaiheessa ajattelin että tutti riittää nuo oppisopimuspaikkojen hakuset tälle päivälle ja aloin katsella muita juttuja.

Laitoin netin kautta hakemuksen yhteen yritykseen, jonka kautta voisi päästä sitten vaikka siivoamaan, jos voisi. Katsotaan nyt. Ei mun taustalla varmaan niitäkään hommia saa. Vissin kotiorjakokemusta ei katsota työkokemukseksi.

Sitten meinasin hakea jakamaan sanomalehtiä, ja työaika siinä on tietysti yöllä. Siinä on vaan se paska puoli, että mä en oikein osaa valvoa. Meinaa väkisin nukahtaa. Ja sitten puolestaan päivällä ei saa nukuttua ja valvomisen jälkeen tuntuu kuin olisi kahden päivän ryyppyjen jälkeen kamalassa krapulassa. Sitä paitsi, millä mä keskellä yötä pääsisin keskustaan töihin, kun tuskin meidän tuleva koti on lähelläkään keskustaa. Ukkelin tuntien mahdollisimman kaukana sieltä. Hyvähän sen on, perkele autolla pääsee joka paikkaan, mihin vaan haluaa.

O(hei hei vaan muru!:)) ja T(heii!) tuolla kommenttiboksissa ehdottivat, josko voisin noita kuvia tekemällä hoitaa itselleni hieman tienestiä. No mä Teen neuvosta katsastin Kuopion mainostoimistoja jo aika monta läpi (niitä onkin yllättävän monta), ja mulle iski ihan kamala alemmuuskompleksi. Enhän mä jumalauta osaa mitään tehdä... Ja Kuopiossa on tietty taas "Ne Pienet Piirit" (vrt. piiri pieni pyörii), että turha sinne on mennä itteään tyrkyttämään mihinkään väliin. Tai ei sitä tietysti voi tietää, ellei yritä, mutta mulla on asiasta erittäin vahva negatiivinen intuitio ja yleensä se on ollut oikeassa. Toisaalta mulla on kyllä se sama negatuaatio tällä hetkellä vähän joka asiasta.

Mua alkoi äsken jo ketuttaa koko Kuopioon muutto. Eikö täällä olisi muka ollut kaikki IHAN hyvin?! Eikun ukkelin pitää päästä Kuopioon, kun siellä on kaverit, mummo ja työpaikka. Hyvin siinä raossa taas ajateltiin hepoliinia. Itteni kai saan syyttää. Mutta mä lohduttaudun sillä että pääsen pois sieltä ihan koska vaan siltä alkaa tosi pahasti tuntua.

Soitin äsken myös (joo, mullahan on täällä aikaa leikkiä jotakin fakin toimistosihteeriä) Kuopion paikalliseen vuokrataloyhtiöön ja kysyin meidän asunnon tarpeen kiireellisyysluokitusta. Erittäin kiireelliseksi olivat meidän kämpän tarpeen laittaneet, että jospa sieltä joku läävä löytyy sitten.

Muokkasin myös ceeveetä (perseestä kaikki cv:t!) ja liitin siihen kuvan, jossa hymyilen lampaan lailla. Ehkä sen kuvan perusteella mulla olisikin toivoa jossakin, voisi sitten työpaikan saatuaan näyttää ettei jaksa aina mikään kestohymy naamalla mielistellä ja nuolla perseitä. Niin, ja ensinhän mun piti soittaa kurssiohjaajalle, että lähettää mulle siitä cv:stä kopion, mä kun luulin että olin hukannut sen. No tottakai se löytyi heti sen jälkeen tuolta muistikulta jostakin ihan väärästä kansiosta.

Että perkele sellaasta täällä tänään. Taidan mennä taas keittämään teetä. Jos mulla olisi tupakkaa, niin vetäisin tässä välissä oikeen kunnon(!!) savut ihan puhtaalla ja hyvällä omallatunnolla. Eli teetä keittämään ja takaisin hommiin. Persehän tässä puutuu.

<3 Hepoliini

P.S. O! Tulet sitten käymään meillä kesällä, jookos!! Ja mennään ainakin johonkin rokkiin ja eletään kuin teinit pellossa? :)