Huomenta!

Ei ole pariin päivään oikein huvittanut kirjoitella. Tai ehkä olisi jopa huvittanut mutta ei ole vaan viitsinyt eikä jaksanut (eli huvittanut). Ei sen puoleen, että tässä nyt olisi mitään maailman mullistavaa tapahtunutkaan vaikka jotenkin sitä lapsellisesti jaksaa kuitenkin uskoa vielä siihenkin päivää kun jotakin hillitöntä ja radikaalia - positiivisella tavalla - tapahtuu, jotakin, mikä olisi ihan kaikkea muuta kuin normaali arkielämä. Eilen illalla koin hetken aikaa suurta tuskaa työttömyydestäni mutta se meni onneksi nopeasti ohi :D No, tosissaan, kyllä sitä voisi alkaa kaivata jotakin muutakin sisältöä tähän elämään kuin tämän näin mitä nyt on. Olen selannut työpaikkoja ja työvoimakoulutuksia mutta ei sielläkään oikein ole mitään järkevää ollut. Puhelinmyyjäksi musta ei ole koska mua ei kiinnosta myydä ihmisille mitään, joka varmaan näkyisi provisiossa. Toinen vaihtoehto olisi siivoaminen. Siis niistä paikoista, joita tällainen 17 vuotta kouluja käynyt voisi näillä tiedoilla tehdä. Olen koittanut selvittää paljonko siivoojat saavat palkkaa, meinaan jos se on yhä yhtä pieni kuin vaikka silloin kun O teki niitä hommia niin eihän siinä ole mitään tolkkua. Sitten yksi vaihtoehto olisi edelleen se uudelleenkouluttautuminen, vaikka oppisopimukselle mutta siinäkin on se että ensin pitää saada se työpaikka koulutusta varten eli... No mä oon nyt päättänyt että katson mitä se tuleva huuhailukurssi (kesto 80 arkipäivää ->liiton pvraha+8euroa/pv) tuo tullessaan. Jos siis sinne pääsee ja jos vaikka tuottaisi jotain uutta. Siinä mielessa se kuulosti hyvältä että sitä kautta voit periaatteessa ponkaista mihin suuntaan tahansa. Ja sinä aikana liiton päivät ei kulu joten saa vähän lisää "armonaikaa". Voi miksi(?!) sitä ei aikoinaan ole osannut valita oikein. Sen takia mun pitää elää vähintään 120 vuotiaaksi kun olen tällainen "myöhäisherännäinen" tämän elämän suhteen, että saan tehtyä kaiken, minkä normaali ihminen tekee normaalin mittaisessa elämässä. Sori kun jauhan taas näitä mutta mun on pakko muistuttaa itseäni tasaisin väliajoin noista jutuista. Ja jos kurssi ei tuota mitään niin sitten teen ihan mitä vaan...paitsi myyn "parempaa puoltani"...ehkä ;D. T: puoliksi epätoivoinen, puoliksi huoleton

Näin eilen Isosiskoa kaupungilla, että onhan mun normaali arkirutiini sentään jollakin tavalla rikottu. Nyt kaikki Iron Maiden-fanit korvat hörölle. Siskon mies oli tuossa aiemmin varannut ja ostanut ison nipun(no joitakin) lippuja Iron Maidenin heinäkuiselle Suomen keikalle, joka on siis 18.7. Helsingissä. Siskon miehellä on iso kaveripiiri ja näitä varten (ja siippojansa) oli niitä lippuja varaillut. Mä sitten aiemmin sanoin että jos tulee peruutuksia niin mä olen sitten jonotuslistalla heti ekana kiinnostunut niistä lipuista. Toissapäivänä sisko sitten laittoi viestiä että vieläkö mua kiinnostaa lähteä sinne meidenin keikalle, nyt olisi kaksi lippua tarjolla. No hitto! Tottahan toki kiinnostaa. Mä oon kyllä kiertänyt kaikenmaailman festareita paljonkin aikoinaan mutta koskaan en oo millään suuremman mittakaavan räätälöidyllä keikalla ollut. Ukkelille tarjottiin sitä toista lippua mutta se oli hieman epävarma siitä, sen takia että ei voi muka tietää onko silloin koulutus oikeasti päättynyt vai onko jopa töissä silloin. No, en mäkään tiedä olenko mä vaikkapa hengissä silloin enää, ei kukaan tiedä. Mä haluaisin oikeati mennä sinne, aika kallishan se lippu on, en sitä toki ilmaiseksi saa, mutta kummiskin. Kuka lähtee mukaan ellei ukkeli halua sitä lippua? :)

Käytiin siinä kahvilla siis siskon kanssa ja kummipoika oli mukana myös. Sisko on nyt sitten virallisesti hoitovapaalla koska hoitaessaan kummipoikaa virallisesti työttömänä, alkoi työvoimatoimisto hiillostaa siskoa erilaisilla työpaikkatarjouksilla. Ja sisko kun haluaa olla pojan kanssa vielä jonkin aikaan kotona niin paljon ei vaihtoehtoja ollut. Aika kiva tulojen pudotus liiton rahasta hänelle kun nyt saa sitten jotain 280 euroa kuussa. Musta se on (vittu) törkeetä että tuo "lastenkotihoitoraha" on pienempi kuin pienin työttömyyskorvaus! Ihan perseestä, rupes ihan melkeen vituttamaan siskon puolesta. No niitten onni on se että siskon mies tienaa ihan mukavasti, vaikka sekin on yrittäjä eli on ihan työtilanteesta kiinni paljonko liksaa tulee, mutta hyvin on kuulostanut hommia piisaavan. Käytiin sitten kirjakaupassa kun mainitsin siskolle että pitää mennä tilaamaan yksi kirja jolloin suuntasimme Akateemiseen. Kävin seuraavanlaisen keskustelun tiskillä myyjättären kanssa:

Hepoliini: Hei! Olisin halunnut tilata yhden kirjan.
Myyjä: Hei! Saisinko kirjan nimen.
H: Se on runokokoelma nimeltään "Taikkarin mäellä".
Myyjä: Kiitos. Taikkarin mäellä (näpyyttelee tietokoneelle)... Ei täällä kyllä näy mitään tietoja, että sellaista kirjaa olisi... Muistatko vielä sen kirjailijan nimeä.
H: Öö, se on oikeastaan nimimerkki.. (ja neljä silmää, ajattelin) Se on Susupetal (miksi sen sanominen tuntui niin oudolta, tunsin olevani piilokamerassa)ja sen kirjan pitäisi kuulemma olla kyllä tilattavissa...
M: SuusuuPeetaal (tavaa ja kirjoittaa samalla nimeä)... Toistaisitko vielä sen kirjailijan nimen.
H: SusuPetal... Kirjoitetaan Äs Uu Äs Uu Pee Ee Tee Aa Äl... (piilokameraolo ei hellitä)
M: No nyt täällä kyllä näkyy tiedot mutta ei hintaa eikä mitään muuta. Minäpä teen kyselyn tästä jos annat vielä tietosi niin lähetämme sitten haun tulokset sinulle.
H: Okei (en ala väitellä myyjän kanssa siitä että haluan tilata enkä tehdä mitään hakua) (annan tiedot)
M: Selvä, ilmoitamme sitten sähköpostilla
H: Okei, kiitos ja hei.
M: Näkemiin.

Menkää itse kokeilemaan, jollakin tapaa oli hieman oudolta tuntuva kokemus hokea SusuPetalin nimeä akateemisen tiskillä. Oli hyvä etten tietoja pyydettäessä esitellyt vieläpä itseäni hepoliiniksi ;) Yksi päivä esitin ukkelille ehdotuksen että muuttaisin etunimeni Hepoliiniksi, ilmoittaisin vain äitille että ristimänimi on nyt tuunattu uudeksi ja paremmaksi ja sain hillittömän naurukohtauksen. Mä oon tullut siihen lopputulokseen että suurimman osan ajasta kukaan ei ymmärrä mun "hienovaraista" ja omalaatuista huumorintajuani(??). Ei meinaan aina tunnu oikeen menevän jakeluun. Mitä ilmeisemmin mulla on vieläpä kamalan huono huumorintaju? No joka tapauksessa mä oon enemmän elämäntilannekomiikkaihmisiä kuin vitsinkerrontaihmisiä. Ja kai sitä itse kukin vetää komiikkaa asioista parhaaksi katsomallaan tavalla.

Oli mulla mielessä ihan jotain asiaakin mutta pääsi jotenkin unohtumaan kun pikkasen väsyttää koska olen taaas herännyt liian vähäisten yöunien jälkeen (N. 6 tuntia). Mutta muuten ihan jees-olo. Pitää koittaa nauttia siitä niin kauan kuin kestää. Yksi päivä tuli sellainen ohjelma, jossa kokeiltiin ruokavalion vaiktusta naisihmisten kuuluisiin PMS-oireisiin (kyllä, olen diagnosoinut itselläni samoja oireita; oma diagnoosi, paras diagnoosi). Kokeilivat, miten vähänrasvaisten maitotuotteiden ja rasvaisen kalan lisääminen vaikuttavat naisten mentaalipuoleen. Ja kyllä ne vähensivät oireita! Mistä voidaan johdatella kysymys että mitenkä pahoja mielenmyllerryksiä mulla olisi ellen joisi noin puolesta litrasta litraan rasvatonta maitoa päivässä (jo nyt). Pitäisköhän puolestaan tehdäkin oma tutkimus: "Tutkimus rasvattoman maidon vähentämisen vaikutuksista ruokavaliosta premenstruaalisen syndrooman mentaaliseen puoleen ja miksei fyysiseenkin", hepoliini2008".

Oih, pakko mennä kai ulos koiran kanssa. Ja tiedättekö mitä. Nyt se alkaa olla muutenkin kokonaan mun vastuulla koska ukkeli kävi eilen lääkärissä kipeän polvensa takia ja lääkäri määräsi sille mahdollisimman paljon lepoa ja kielsi liikunnan. Sillä on vissiin kierukka (tai joku muu tsydeemi) paskana siitä ja kyllä se aika kamalaa rutinaa pitääkin, ei sen puoleen. Seuraavaksi menee röntgeniin ja sitten varmaan tähystykseen tutkimuksiin ja jos siinä löytyy jotakin niin leikkaavat sen samalla siinä tähystäessä. Turun terveydenhuollon tietäen tuossa prosessissa kuluu kyllä aika kauan aikaa. Toivottavasti ukkelin opinnot ja sen jälkeinen (melkeen varma) työelämä ei kuse sen polven takia. (Miten sitä joillekin ihmisille aina kerääntyykin esteitä elämänpolulla etenemiseen muita yksilöitä enemmän. Vai tuntuuko se vaan siltä.) Toisaalta se lääkäri oli sanonut että Turun kaupunkia uhataan 10000000euron uhkasakolla ellei ala jonot lyhenemään eli saattaa päästä jo nopeampaan tahtiin sisälle kuin aiemmin. Toisaalta mä varasin hamppilääkäriajan kaksi vuotta sitten enkä ole vieläkään käynyt hammaslääkärissä. Tai kyllähän ne lähetti ostopalvelulähetteen vajaa vuosi sitten mutta en onnistunut saamaan (3kk voimassa) aikaa ajoissa. Eli nyt en tiedä miten edetä koska en ole todellakaan mikään käytännön ihminen, kaikki tuollaiset tuottaa kamalaa päänvaivaa. Varmaan pitäis soittaa sinne ja itkeä että mä haluun hammaslääkäriin ja odottaa toinen vuosi (tai kaksi) uutta lähetettä? Ai niin, pitää soittaa Kelaan, haluavat periä liikaa maksettuja asumistukia takaisin. Siis aiemmin maksettuja, nythän me ei sieltä mitään saada. Pitää soittaa heti, kun vielä muistan, muuten se unhoittuu. Tein sinne maksusuunnitelman (30euroa/kk) mutta nyt tuli 290 euron kertalasku, perkele. Ei nekään mitään voi tehdä niin kuin pitää. :P

Heippa, nähellään myöhemmin :)
T: h
epoliini

P.S. Koin äsken kauhun hetkiä painettuani näppäimistöstä ctrl ja +. Kirjaimet vaan suureni ja suureni -> paniikki. Ensin mä luulin että se johtui jotenkin siitä kun korjasin tekstiä mutta se olikin sitten vaan jokin toiminto, jolla saa tekstin näytöllä suuremmaksi. Yritin meinaan saada plus-merkkiä enkä muistanut mistä se tulee ja miten. T: tietokonenero ;)