Heippa!

Tänään on ollut aika menokas päivä noin kaikin puolin. Aamulla heräsin pirteänä hepoliinina jo kahdeksan aikaan ja siittä pomppasin sitten ylös ja kuten jokaisen pienen "netti"riippuvaisen kuuluu, ryntäsin melkein heti toitokoneen ääreen. Kuinkas nyt muutenkaan, herraisä sentään. Siinä sitten rämpytin koneen kanssa erinäisiä juttuja kunnes huomasin, ohhoh, nyt pitäis varmaan jo alkaa valmistautumaan siskon ja siskonpojan kanssa lähtemään puistoon leikkimään. En muista oliko siitä puhetta täällä, mutta sellaista oli tänään päiväohjelmassa.

Kaivelin sitä varten polkupyöränkin pyöräkellarista talviteloilta. Mähän en meinaan polje talvella(loka-maaliskuu) yhtään mihinkään. Ensinnäkin silloin ei tarkene ja toisekseen mä en halua halkaista mun kalloani. Voisi meinaan just sillä kertaa, kun liukastuisi, kaatuisi ja löisi päänsä johonkin, olla se päivä, kun ei ole huvittanut laittaa pahkaa, eli pyöräilykypärää päähän. Juu, vietän vaarallista elämää, ja pelaan venäläistä pyöräilyrulettia. Tänäänkin oli rulettipäivä ja ainakin toistaiseksi pääherne on ihan hyvässä turvassa kallon sisällä.

Siskon porukat asuu toisella puolella kylää, ja päätettiin, että lähdetään kumpikin polkemaan kymmeneltä ja sitten tullaan toisiamme vastaan, ja kohdataan kun sen aika on. No, siinä sitten törmättiin ja mä heti ensitöikseni valittelin että "en ollut löytänyt kypärää, ja että olen nyt HUONO esimerkki". Se oli vale!! Mä valehtelin! Trauma!! Sinnehän se kypärä jäi eteisen pöydälle kun mielestäni ei oikeen natsannut tämänpäiväisen "luukin" kanssa. Joo, mä tiedäm, todella typerää. Saanko anteeksi? Kaiken lisäksi siskonpoika alkoi toistelemaan sitä "huonoa esimerkkiä" omalla hieman vielä takkuavalla puheellaan. Ja kyllähän heppatädiltä taisi muutama "perse" ja "perkelekin" siinä lipsahtaa suupielestä, kun vietiin poika elämänsä kolmannelle hampurilaiselle mäkkäriin, kun olimme tehneet riittävästi hiekkapyramideja ja nälkä yllätti koko porukan, ja siskoksilla alkoi sanainen arkku aukeamaan yhdestä sun toisesta asiasta. Juuh, mutta ei niistä asioista sen enempää. Taisi multa lipsahtaa, että kirjoitan nykyään blokia. Sisko heti uteli, että minkä tyylistä mä kirjoitan, mutta en viitsinyt sanoa että "paskaa"(kun oli se lapsikin siinä), joten totesin vaan että "mitä milloinkin päähän tulee", mikä kyllä on myös ihan totta sekin. "Tajunnanvirtapaskaa!" ;oD

Jooh. Sitten pyöräilimme vielä vähän aikaa Aura-joen rantamilla "tällä puolella" (tässä tapauksessa se tarkoittaa sitten kirjaimellisesti tällä puolella...) jokea, kävimme siinä sen ison ristin luona ihailemassa maisemia, sisko otti musta muutaman kuvan mun kännykän kameralla, että "voin sitten haikailla Turkuun, kun muutan sinne susirajalle...". Joo, niin voin. Ihan perseestä! Keväinen Turku voi kuitenkin olla aika viehättävä! Sitten mua harmitti - mulla oli kamera mukana - kun kamerasta loppui akku, enkä saanut otettua kuvaa Valokuvatorstaihin rautatiesillan kupeesta, kun sain mielestäni hyvän idean. Perskl! No, onpa ainakin sieltä leikkipuistosta kivoja kuvia siskosta ja sen pienestä murusta. Siitä on rappion estetiikka kaukana, usko mua.

Nyt tässä juuri lenkiltä tulleena sitten istun koneella, kuuntelen tiskikoneen loiskuntaa, ja odotan montako kertaa TÄMÄN illan aikan ukkeli itkee mun blokiharrastuksestani. On se jo ehkä kolme kertaa ehtinyt kotonaolonsa aikana siitä sanomaan. Mutta mä tunnustan! Mä käytän kyllä konetta paljon, en mä SITÄ kielläkään. Jeps. Sellasta. Ihan kiva päivä on noin kaikenkaikkiaan ollut. Ulkonakin linnut laulaa, valko- ja sinivuokot kukkii ja aurinko on paistanut ja suunsa on saanut täyteen katupölyä. Hyvä etten tukehtunut paluumatkalla, sen lisäksi että peppu ja polvet olivat polkemisesta ihan hellinä. Moro.

<3Hepoliini