Huomenta.

Mä olen tätä menoa kohta vähintään kävelevää zombia muistuttava ilmestys. Oli tuossa iltatuimaan pikku "keskustelut" ukkelin kanssa muuttoasiasta ja vähän asian sivustakin, sillä seurauksella, että mä lipesin jopa selvin päin polttamaan tupakkaa, montapa vielä. Tarvitsi nääs vähän hermojen lepuutusta, kun meni hepoliinilla taas välittäjäherneet päässä vähän sekaisin noita asioita pohtiessa. Sitten tuntui, että koko keskustelu tyssähti ja homma jäi silleen ja tolleen ja niin pois päin. Ja sitten mä valvoin yöllä ja mietin että jos tätä nukkumattomuutta jatkuu vielä hyvin monta päivää, niin mulla poksahtaa silmät päästä.

Kävin tuossa koiran kanssa ulkonakin jo, aika kylmä tuuli. Siinä se nähdään, että ei olisi yhtään liioiteltua pitää vieläkin pipoa päässä vaikka on jo kohta toukokuu. Nyt on korvat jäässä ja istun pipo päässä kirjoittamassa tätä, että pää lämpiäisi taas normaalitilaan. Mä olen varmaan unohtanut syödäkin tässä viime aikoina, kun ei oikeen jalka jaksanut kovin reippaasti nousta vatsan siinä kurniessa. Kai sitä pitäisi joku aamupuuro kehitellä tässä näin.

Eilen illalla, keskustelujen siis tyrehdyttyä hepoliini-näkökulmasta melko tuloksettomina(???), piirtelin vielä muutamia kuvia "Lumppuja" varten, ja sain jopa ensimmäisen tekstinkin sinne valmiiksi. Nyt vaan odotan, että tulisi sopivan hiljainen rako siellä Lumpuissa ja Lurekseissa, että saisi sen oman tungettua sinne väliin. Ei vaan malttaisi millään odottaa, heh, mutta kai se niin on että kärsivällisyys palkitaan ja sitten luonne kasvaa, tai jotakin.

Näin sitten viime yönä aika "kivaa" unta. Olin ensin jossakin sairaalassa, ja siellä oli töissä myös "Grayn anatomiasta"(juu, telkkarinkuluttaja tuntee kaikki mahdolliset sarjat ja kökkösarjat) se yksi lääkäri, mikäköhän sen nimi oli. Sitten päädyin mutkan kautta ylittämään jotakin ojantapaista ja jalka lipesi ja löysin itseni hukkumasta lehmän kusee ja paskaan, jota kai joksin lietesäiliöksikin sanotaan. Aika mukava kohtalo, toivottavasti se ei ollut ennenuni! Vaikka harvemmin sitä tulee nykyään missään maatiloilla notkuttua kun mummolassakaan ei ole ollut lehmiä enää muutamaan vuoteen. Silloin aikoinaan, kun vielä oli, niin serkku (siihen aikaan jotain 2vee, nyt jo kai kohta18vee) oli jo putoamassa vastaavaan lietealtaaseen (oliko reunat vielä rakenteilla vai miten lie ollut..), kun eno sai juuri ja juuri napattua sitä käsivarresta kiinni! Voi vaan kuvitella, että mitä siinä olisi tapahtunut, ellei olisi saanut kädestä otetta.

Vanhemmalta isolta veljeltä tuli äsken viesti, että heitin keskimmäinen poika täyttää kohta 18 vuotta ja kutsuttiin oikeen kahveelle sinne heille. On se aika kummallista, kun ite oon tullut tädiksi jo, mitä, 8-vuotiaana ja veljenpojilla ja mulla on vähemmän ikäeroa noin keskimäärin kuin veljellä ja mulla keskenään. Mä oon vanhemman veljen nuorimman kummikin, ja täytyy sanoa, että tuota kummintehtävääni olen todella surkeasti hoitanut, syystä tai toisesta. Vaikka ei kai siihen ole mitään puolustusta. Mutta olen nyt viime vuosina koittanut aktivoitua edes vähäsen paremmin. Mähän olin juuri rippikoulusta ulospukattu, kun sen nappulat ristiäisiä vietettiin, ja kohta sekin jo iso mies. Aika menee pelottavan nopeaan....hmn ja köh.

Joo, kai se on jotakin syötävä, vaikkei niin maistuisikaan. Mulla nuo henkisen puolen pohdittavat asiat tuppaa aina viemään ruokahalun nääs, kai se on merkki hengissäolemisesta sekin, hah :D...

<3 Hepoliini