Heips!

Arvaa kuka istui eilen illalla ekaa kertaa läppiksen kanssa parvekkeella. No, minä tietysti. Tuli siinä juotua olutta, poltettua tupakkaa, ja kidutettua naapureita kaksinkertaisella ulinalla, siis siinä mielessä, että läppäri huudatti musiikin alkuperäisesiintyjien ulinaa ja mä huudatin omaa lauluääntäni. Onneks rappukäytävässä oli jonkun naapurin laittama lappu, jossa pahoiteltiin, että eilen saattoi olla hieman meteliä. Menköön sitten vaikka niitten piikkiin, ja sitä paitsi ihan sama jos vähän vetää serenadia tuolla Nightwishin taikka Sarah Brightmanin tahtiin, kun kohta tästä muuttaa kuitenkin pois. Ei kukaan ainakaan valittanut(ei kuulunut huutelua muilta parvekkeilta), joten siitä pitänee päätellä että ehkä naapurit olivat salaa kuitenkin ihan tyytyväisiä mun esitykseeni. Naapurit?

Niin joo, mä viheltelin myös. Kitarasoolot on meinaan helpompi viheltää kuin laulaa, jostakin kumman syystä.

Sitten piti katsoa jääkiekkoa. Ukkeli nyt tietty vanhana kiekkoaktiivina kattoo vähintään jokaisen Suomen pelin, ja oonhan mäkin tässä aikojen saatossa seurannut noita MM-kisoja enemmän tai vähemmän. Tosin sen ekan pelin aikana ukkeli katteli sisällä yksin kiekkoa ja mä kiljuin parvekkeella. Mieshenkilö sitten tuli sinne tupakille jollakin erätauolla, ja ääneen alkoi epäilemään mun mielenterveyteni laitaa ja kuntoa, kun jonkin hevimmän kappaleen tahtiin iskin nyrkkiä kohti taivasta. Ei kai musisointi nyt kenestäkään hullua vielä tee, eihän, vai häh?

Tänään olen käynyt koiran kanssa lenkillä. Aika perkeleen hyvä asia muuten, että ukkeli tuossa yksi päivä muisti kuristuspannan olemassaolon, joten nyt sesse liikahtaa ulkoilmaan vain ja ainoastaan se kaulassaan, niin kauan kun taas menee jakeluun miten kävellään rimpuilematta. Aika nopeestihan tuo on näyttänyt palautuneen muistiin.

Sitten tein ruokaa, ensin siivottuani keittiön. Tuli siinä mieleen, kun en ollut hetkeen jaksanut pyyhkiä edes tiskipöytää (pariin päivään), että eipä se näytä pyyhkiytyvän kenenkään muunkaan (ukkelin) toimesta. Tuli siinä sitten mieleen, että miten aikoinaan, kun menin eksän luokse Jyväskylään ekaa kertaa kylään sen jälkeen kun se oli muuttanut sinne opiskelemaan, niin ensi töikseni tein keittiössä totaalisiivouksen. Vain ja ainoastaan siitä syystä, että siellä oli ihan vitun törkyistä ja mä halusin syödäkin sen viikonlopun aikana, ja sen tilan saavuttaminen valitettavasti edellytti sen läävän perusteellista pesemistä ennen ruoanlaittoa. Hyi vittu, miten sotkusta siellä oli, vieläkin puistattaa melkeen. Muuten ei kyllä ole tapana puuttua toisten kämppien siisteystasoon, jos mun ei tarvii viettää siellä aikaani...

Nyt mä mietin, että meniskö tupakille, vai eikö menisi. Sitten meinasin katsoa "Hercule Poirot, Kuolema Niilillä" puoli kolmelta ykköseltä. Toivon mukaan se on sitten kuvattu oikeasti siellä Egyptissä. Muistaakseni Agatha Christie kirjoitti sen Luxorissa, voi olla, että muistan väärin mutta viime keväänä siellä käydessä muistelen oppaan näyttäneen hotellin, jossa Christie siellä majaili. Tai sitten se oli joku muu kirja. Joku kirjoista enemmän kiinnostunut voi varmaan valaista asiaa.

Mukavaa päivänjatkoa!! Puspus.

<3Hepoliini