Hei vaan.

Tulin juuri tupakilta pihalta. Siinä istuskelin kuten aina, tupsu suupielessä, kun joku äijä siihen pyötän kanssa (tästä talosta) hiimaili paikalle ja alkoi naukumaan miten savut tulevat sisälle jos siinä kohtaa polttaa tupakkaa. Mä sitten siltä kysyin että missäs mä sitten poltan ellen pihalla. Ja siinä vaiheessa sen naispuolinen vastinekin ilmestyi paikalle antamaan taustatukea miehensä vinkumiselle. Kuulemma sisäpihalla olisi hyvä poltella, tai oman rapun edessä, tai muuten pitää asentaa joku kieltotaulu siihen kohtaan että polttaminen on kielletty. Mä olin vaan että "oolrait", vittuttais jos jaksais kiinnostaa jotkut saatana narinat, perkele. Huomaan että hyvin on toleranssi kaikenlaisia kitinöitä kohtaan kasvanut tuossa työn lomassa, riittää että vaan myötäilee "jees jees" kun muu on turhaa kuitenkin. Vastaisuudessa varmaan sitten raahaan sen tuhkapurkkini vissin rapun eteen, ja seuraavaksi sitten alkaa joku tästä talon osasta itkemään miten savut tulevat sinne sisään. Kiinnostaisi vaan tietää että kiinnostaako niitä vastaavasti sitten se tosiseikka, että mun kämppään tulee niiden autojen paskasavut sisälle kun kurvaavat sisäpihalla merkkiautojensa kanssa. Ei varmaankaan?

Ei kiinnostanut mennä töihin pyörällä. Ilma oli kyllä nätti kuin mikäkin, mutta päätin olla lojaali bussikortilleni ja hyppäsin paikallisliikenteeseen. Suoraan sanottuna, olin laiska, vaikka koitin motivoitua ajattelemalla liikunnan puutteesta perseeseen kertyvää selluliittiä. Ilmeisesti en kuitenkaan arvosta siloista pintaa, koska moinen ei sen kummempana motivaattorina toiminut kuitenkaan. Ajattelinkin samaan syssyyn aloittavani uimisen joskus syksyn pimenevinä päivinä, ehkä. Mutta toisaalta on ihan liian vaivalloista raahautua jonkun väsyneen työpäivän jälkeen jonnekin ties minne klooriveteen (jonne pennut kusevat) lillumaan, että varmaan sekin sitten jää. Tajusin juuri myös, että olen käynyt tänä kesänä uimassa tasan YHDEN kerran. Eipä voi kehua. Toisaalta en pode siitä mitenkään huonoa omaatuntoa. Suoraan sanottuna miltei kaikki on ihan yhdentekevää tässä elämässä kuitenkin loppujen lopuksi.

Tai ei nyt niinkään tietenkään...

Ulkona alkaa olla jo pimeää. Kai se alkaa mennä syssyn puolelle tämäkin kesä sitten. Pitää alkaa varmaan pukeutua vähän lämpimämmin kuin johonkin balettiasuihin, hahhah. Mietinkin että täytyy hieman uudistaa vaatevarastoa, ainakin joitakin pehmoisia puseroita pitää hommata, ja jotakin nättiä sinne allekin... uudet kengätkään eivät olisi pahitteeksi. Mua ei vaan kiinnosta koluta mitään ruuhkaisia kauppoja läpi, mutta pakko kai se on uhrautua, jos jotakin uutta haluaa (vaikka onneksi aina on postimyynti!...). Mutta katsotaan sitä sitten, jos tästä palkasta on enää seuraavana tilipäivänä mitään jäljellä. Kummasti sitä rahaa vaan kuluu siihen leipäänkin, vaikkei sirkushuveja niin harrastaisikaan. No, ehkä mä vähän liioittelin, mutta pitäisi silti varmaan opetella miettimään vähän tarkemmin mitä sieltä kaupasta kotiin kantaa(?). Vaikka kai sitä sentään kunnon ruokaa saa syödä kun töissä käy? NIH! Onneksi palkka nousee pian, kun koeaika on lopussa, ja sen lisäksi saan kohta myös yhden uuden lisän siihen sen koulutuksen myötä, ei paha. Jäisi vaan säästöönkin jotakin perkele, tahtoo lisää liksaa (ni vois mennä sinne autokouluun). Mutta nyt loppuu aivottomat ja ajatuksetta suolletut löpinät ja lopetan tähän. Heippa! (Tupakan jos lopettaisi niin säästäisi aika pitkän pennin...hmn, pitääkö alkaa harkita taas tupakkalakkoalueen siistimistä ennalleen?)

<3Hepoliini

Heippa ja huomenta.

Valmistaudun tässä lähtemään töihin, pukkaa vähän lisäkoultusta, mikä on ihan jees. Ajattelin jos pitkästä aikaa hyppäisi pyörän selkään ja polkisi sinne kun ulkonakin on niin nätti ilma. Koko viikko kuusituntisia päiviä, mikä sopii paremmin kuin hyvin koska tuntuu että koko ajan kulkee silmät ristissä. Voi vaan kuvitella miten kalpea musta tulee ensi talvena kun eipä ole pahemmin väriä tarttunut naamariin tämän kesän aikana (plus sitten ne silmät ristissä, plus mustat silmänaluset siihen kaupan päälle...).

Mitäs tässä muuta... no eipä paljon mitään. Sunnuntaina vietin vapaapäivää, sekin meni kuin vilauksessa ohi. Pitäisi varmaan koittaa elellä ihan päivä kerrallaan mutta väkisinkin sitä huomaa jo ajattelevansa ensi viikonlopun ruhtinaallista kahden päivän perättäistä vapaata. Joskus, kun töissä (tai muutenkin) aika ei tunnu kuluvan millään niin kuvittelen itseni siihen hetkeen kun astun hissin ovesta sisään ja laskeudun vapaa-aikaan. Se on vähän niin kuin matkustaisi ajassa eteen päin. Ja jos oikein tökkivä aamu on, niin saatan tehdä saman jo paluumatkapysäkin kohdalla ja näen itseni hyppäävän kotiinpaluubussiin työpaikan jälkeen. Musta tuntuu että mun ajantaju on jäänyt jotenkin lapsen tasolle, kun aika kuluu niin VITUN hitaasti. Mutta odottavan aika on pitkä, vai miten se sanonta meni.

Viime yönä näin taas jotain ihan ihmeellisiä unia. En nyt paljon muista, mutta olin voittanut jonkun lappilaisen kaupan arvonnassa oikeuden ostaa 60 kiloa poronlihaa jollakin kupongilla jostakin marketista, joka kuitenkin sijaitsi jossakin Turun kupeessa. Outoa... Ja sitten mentiin sitä kaupan sijaintia vissiin autolla metsästämään. Taisi jopa ukkelikin vilahtaa siinä unessa jossakin ominaisuudessa. Mutta sanokaa nyt, mitä mä tekisin kuudellakymmenellä kilolla poronlihaa, siis kamoon alitajunta!

Eilen näin siskoa vilaukselta pihalla, tai kävin juttelemassa sen ja vesselin kanssa, piipahtipa jopa äiti&isä siinä paikalla hakemassa kameransa takaisin. Ovat lähdössä reissun päälle. Muuten en olekaan sitten pitkään aikaan nähnyt yhtään ketään. Paitsi töissä. Että sellaista. Eipä mulla muuta nyt, pitää varmaan kammata naama ja suunnitella sitä siirtymistä sinne työmaalle.

<3Hepoliini